Viidakosta kajahtaa!

Heidin kanssa olemme jalleen vaihtaneet saarta ja maata siina samalla. Talla hetkella nokotamme Kota Kinabalussa, Borneolla, tosin tanaan liikahdamme eteenpain Ranauhun ja huomenna on vuorossa Kinabalu National Park ja haahuilua sademetsassa.

Viimeiset paivat Balilla sujui mulla surffatessa. Otin sellaisen kolmen paivan kurssin (olin ainoa niilla tunneilla joten sain halvalla hyvaa private opetusta) ja kylla ma jopa useampaan otteeseen onnistuin seisomaan laudan paalla monta sekuntia. :) Surffaaminen osoittautui uskomattoman hauskaksi, joskin myos erittain haastavaksi, harrastukseksi ja todellakin aion surffata tasta lahtien aina kun mahdollisuus ilmenee.

Heidillakin sujui Gililla oikein kivasti, niin kivasti jopa, etta Heidi suunnittelee menevansa sinne viela takaisin muutaman viikon paasta. Heidi suoritti Gililla advanced kurssin sukeltamisessa. Borneolla ja Malesian niemimaalla pitaisi olla muutamia maailman hienoimpia paikkoja sukeltaa, joten ainakin nyt ollaan sen suhteen ihan oikeassa paikassa.

Eipa sujunut matka tannekaan ihan mutkattomasti. Keskiviikkona lensimme Balilta Kuala Lumpuriin, jossa olimme noin yhdentoista aikaan illalla. Jatkolento lahti kahdeksalta aamulla, joten odotimme innolla hyvia younia lentokenttahotellissa. Matkasimme shuttle bussilla lentokenttahotellille, jossa respa ystavallisesti ilmoitti paikan olevan taynna. Niinpa nostimme rinkat selkaan ja tallustimme takaisin lentokentalle, sille samaiselle, jota inhosimme jo edellisten kokemusten perusteella (sivuhuomautuksena, Kuala Lumpurissa on kolme lentokenttaa, joista meilla on kokemuksia ainoastaan yhdelta, silta, jolta halpalentoyhtiot lentavat). Valtasimme rauhallisen paikan kentalta ja levitimme leirimme lattialle. Noin tunnin silmia lepuutettuamme lentokenttahenkilokunta tuli herattelemaan ja ajamaan meidat ulos kentalta. Luonnollisestikin nimittain juuri tana yona kentalla suoritettiin tuholaistorjuntaa ja koko kentta suljettiin kolmeksi tunniksi. Samaa touhua toimitettiin kaikissa kentan yhteydessa olevissa ravintoloissakin, joten suurin osa ihmisista leiriytyi kentan ovien ulkopuolelle tavaroidensa kanssa (lampotila Kuala Lumpurissa onneksi sallii taman, myos keskella yota). Me fiksuina tyttoina kuitenkin tajusimme, etta kentan lahella (mutta ei yhteydessa) on food court, jossa on 24h auki oleva KFC. Sinne siis. Heidi tilasi nugetit ja ranskalaiset, mutta itse kun yritin tilata ihan mita tahansa, vastaus oli no have. No en olis mitaan halunnutkaan! Vahan tosin ihmetytti, kun kohta mun jalkeen joku paikallinen kantoi poytaan tayden tarjottimen kanaa ja ranskalaisia... Siellapa sitten istuttiin, syotiin (osa meista), pelattiin korttia ja suunniteltiin tulevaa reittia seuraavat kolme tuntia.

Lento Borneolle sujui hyvin ja lentokentaltakin paasi ihmeellisen hyvin keskustaan julkisia kulkuneuvoja kayttamalla. Ensivaikutelmat Borneosta olivat siis hyvat, ihmiset puhuvat taalla hyvaa englantia, ovat ystavallisia ja heti valmiita auttamaan.

Kinabalu National Parkissa aiomme siis viettaa yhden paivan (Mt Kinabalu jaa nyt talla kertaa kiipeamatta) ja sitten jatkamme matkaa Sandakaniin, josta teemme pari paivaretkea, ensin orankien suojelupuistoon sukulaisia tervehtimaan ja toisena paivana Turtle Islandille ihmettelemaan kilpikonnien menoa. Viimeisena kohteena meilla on Semporna, josta Heidi tekee parikin retkea Sipadan Islandille, yhdelle maailman viidesta parhaasta sukelluskohteesta. Itse aion lyottaytya mukaan yhdelle retkelle snorklausvalineiden kanssa, vedenalainen elama pitaisi olla aika mahtavaa ihan pintavesissakin. Semporna itsessaan ei ole kummoinen paikka, joten mahdollisesti siirrymme siita viela jollekin laheiselle saarelle kuluttamaan Borneon kiertueen viimeiset paivat. Suunnitelmat ovat kuitenkin silta osin viela auki. Lento takaisin Malesian niemimaalle (kylla, rakastamallemme Kuala Lumpurin halpalentokentalle) on ystavanpaivana.

Tarkoitus oli laittaa tahan vahan kuvia myoskin kaikkien ihailtavaksi, mutta koska systeemi kaatui vaihteeks, niin kuvat jaa (jalleen) myohemmaksi.

Hanna

p.s. Timo, arvaa onko niita riippumattoja nyt sit nakynyt... Etsinta jatkuu.

Sydney!!

Noniiin taalla ollaan, finally :) Niinkuin Hanna tuolta gileilta vai baleilta vai mista lie kirjoitteli niin nyt ollaan jo eri mantereilla, Hanna ja Heidi Aasiassa, mina taalla ja Chiki Losissa menossa Kanadaan! aika hullua..

Oltiin Chikin kanssa Manilassa pari yota hienossa hotellissa, syotiin ja juotiin hienosti ja nautittiin vikoista paivista yhessa. Lahin pari paivaa sitten Manilasta Singaporeen, jossa olin yhen yon. Singaporessa tunnelmat oli aika sekavat, kun Chiki jai sinne Manilan kentalle vilkuttelemaan ja yhtakkia pamahdin yksin vieraaseen maahan vasyneena ja ihan pihalla kaikesta..

Tulin Singaporeen illalla kuudelta ja lahin samantien syomaan. Olin buukannut valmiiksi hotellin Little Indiasta, joka nyt jalkeenpain ajatellen ei ehka ollut se paras valinta lansimaalaiselle, yksin reissaavalle naiselle. Kylla siina rupes vahan jannittamaan, kun koko little indiassa ei tuntunut olevan muita kuin satoja intialaisia miehia ja mina. Loysin lopulta yhden intialaisen vegeraflan, jossa ei myoskaan ollut kun "paikallisia" ja ehka yks tarjoilija puhui englantia. Tilasin sitten intiankielisesta listasta randomilla jotain, joka osottautui lopulta Paneer Masalaksi. Oli kylla yks elamani mielenkiintoisimpia kokemuksia, kun istuin vanhan intialaisen pariskunnan kanssa samassa poydassa, kumpikaan ei puhunut englantia, mutta molemmat yritti kylla parhaansa mukaan kasimerkeilla neuvoa mua, mista peltilautaselta mun piti syoda mitakin ruokaa :)

Seuraavana paivana oli sitten lento Darwinin kautta Sydneyyn. Molemmat lennot kesti vaan 4 tuntia, mutta mulla oli Darwinin kentalla 5 tuntia aikaa odotella seuraavaa lentoa. Kun paivalla yhden aikaan saavuin Sydneyn kentalle, niin tajusin yhtakkia, etten ollut ottanut mun viisumin numeroa ylos (enka myoskaan doublechekannut, etta mulle on ylipaansa myonnetty visa :D) enka muistanut edes mun hostellin nimea, muuta kuin, etta se oli "joku rooftop" kings crossilla. Noh, paasin ilman visanumeroita tullista lapi ja heti kun paasin ulos kentalta niin vastassa oli shuttlebus-kuski, joka sanoi, etta kings crossilla ei ole yhtaan rooftopia, mutta Glebessa on yksi. Joten paatin kokeilla sita (olin meinaan maksanut sen etukateen).

Nyt oon kylla onnellinen, etta taa hostelli oli taalla Glebessa eika Kings Crossilla, joka on Sydneyn main backpacker-alue, koska yksi kaveri suositteli Kings Crossia "jos tykkaa narkkareista, kanniaalioista, prostituoiduista jne.." Taa Glebe puolestaan on kivaa, rauhallista aluetta, josta paasee hyvin bussilla keskustaan. Muutenkin taa hostelli, on tosi kiva: taa on oikeestaan sellanen traveller's lodge, jossa ihmiset asuu pidempaankin, suurin osa on ollut taalla n. puol vuotta. Huoneessa on mina ja 2 muuta tyttoa, tv, suihku ja vessa, jaakaappi, keittio (jossa on pannut ja kattilat yms. ruuanlaittomahdollisuudet) seka tietokone ja ilmanen netti :) Tuntuu kun ois kotona.

Eilen kun tulin, oli Australia Day, joka on "Australian synttaripaiva" ja koko kaupunki oli ihan sekasin siita, kaikki oli pukeutuneet Australiavaatteisiin ja juhli toreilla ja turuilla.. Toinen mun huonekavereista (italialainen tytto Tania joka itseasiassa on asunut Suomessa 5 vuotta) pyysi mut sen ja sen kavereitten kanssa Darling Harbouriin ilmaiskonserttiin ja mentiin sen jalkeen istumaan iltaa Three Wise Monkeys pubiin. Tanaan ollaan menossa jonnekki Side Bariin..On kiva kun Tania on ollut taalla jo 6kk niin se on toiminut mun turistioppaana ja neuvonut miten kaikki pankkitilit yms saa, mista mikakin bussi menee, minne kannattaa menna shoppailemaan (sita sen oikeestaan ei ois tarttenut neuvoa ;P)..ei oo paljon ite tarttenu aivoja kayttaa ja kokoajan on jotain tekemista :)

Oon kylla jarkyttynyt (vaikka se oli ihan hyvin tiedossa) siita, kuinka kallista taalla on. Mun dormi maksaa 29 dollaria eli n. 18 e yo!! onneks taalla on jaakaappi ja vedenkeitin yms. niin kavin tanaan ostamassa puurohiutaleita, maitoa, hedelmia ja pussikeittoja, koska niilla taytyy alkaa elamaan etta rahat riittaa, ainakin niin kauan kun tyojutut varmistuu (en oo viela tavannut sita viinitilan omistajaa, joten mitaan ei oo viela lyoty lukkoon sen suhteen)! Mutta muuten taa on Aasian jalkeen vahan kun ois kotiin tullu..Odotan innolla, etta paasen nakeen Bondi Beachin ja muut rannat ja paasen taas surffaamaan :DD

On kylla kova ikava kaikkia, mutta jos te kaikki muuttaisitte tanne niin voisin ihan hyvin elaa loppuelamani taalla :) xoxo <3

NIIIN mulla on nyt sitte Aussinumero siihen asti kun oon taalla, enka kayta suomiliittymaa, joten alkaa laittako siihen mitaan. Aussinumero on: 0416 418 509

PS. Mun kamera hajos (ei mee paalle, lens error > terkkuja vaan Heidille!) eli niin kauan kunnes saan sen korjattua niin ei oo tulossa kuvia Ausseista :(

Gili, Bali vai Filippiinit?

Nyt on hajaannus laajentunut entisestaan, kun Heidi ja minakin ollaan jo eri paikoissa. Tosin maa on sentaan sama ja polut yhdistyvat jalleen vajaan viikon paasta. Heidi tulee Balille viimeistaan ensi viikon tiistaina ja keskiviikkona jatkamme yhdessa matkaa Malesiaan.

Viikko sitten lahdettiin siis Balilta Gili Trawangania kohti. Minibussin, lautan, minibussin, veneen ja noin 12 tunnin matkanteon jalkeen saavuttiin lopulta Gilille. Charlotta oli onneksi hankkinut meille jo huoneen sielta, joten se vaiva jai onneksi valiin. Huone oli kaiken lisaksi iso ja kiva, mita nyt muurahaisten valtatie kulki keskelta lattiaa, puolessa kylpparia ei ollut kattoa ja suihkusta tuli merivetta.

Gili T oli ihan hauska paikka, kohtuullisen pieni saari, polkupyoralla sen kiertamiseen meni noin 45 minuuttia. Pyoraa piti tosin paikoitellen taluttaa, joten tama hieman hidasti matkan tekoa. Ranta oli kauniin valkoinen ja merivesi turkoosia. Kapeita mukulakivikatuja pitkin kulki hevosten vetamia vaunuja edestakaisin. Paikka oli siis kohtuullisen lahella paratiisia.

Neljan paivan rentoutumisen jalkeen mina olin tosin jo saanut riittavasti lepoa ja niinpa paatin pakata kamat ja lahtea takaisin Balille. Olisi Gilillakin tekemista ollut, jotenkin vaan itsesta ei saanut irti niin paljoa, saaren vaikutus lahenteli Laosin lamauttavaa vaikutusta. Sunnuntaiaamuna oli siis vuorossa jalleen matkustamista, talla kertaa kevyet 14 tuntia, ja sitten olinkin takaisin Balilla.

Taalla ollaan nyt oltu siis pari paivaa. Tulin tanne siis sunnuntaina Gililta yhdessa Patrikin kanssa, maanantaina saapui Tomas ja eilen Charlotta. Seuraa siis on, vaikka matkakumppani jaikin Gilille sukeltelemaan.

Yritan nyt siis touhuilla taalla kaikenlaista, tahan asti olen viettanyt erilaisia teemapaivia. Maanantaina oli ohjelmassa shoppailua, eilen kavin kokovartalohieronnassa ja -kuorinnassa (maksoi muuten kokonaista 5 euroa, tata Suomeenkin, kiitos) ja tanaan keskityin rusketuksen syventamiseen. Huomenna, jos rohkeus riittaa, saatan testata taitojani surffauksessa. Saapa nahda...

Hanna

Surfing in San Fernando

Holaholaholaaa! Seuraavaksi luvassa paivitysta filippiineilta pitkasta aikaa. Uudet vuodet Boracaylla tuli ja meni! Boracaylla saatiin kulumaan huimat 10 paivaa: mikas siina ollessa kun oli ravintoloita norjalaisesta marokkolaiseen, kuntosalia, joogaa jne. eli paikallinen Costa Del Sol: 4 km valkosta (siis todella valkosta) hiekkaa, tajuttomia auringonlaskuja ja ihania rantabaareja. Siella oli ihmisen hyva olla :) Tosin Chiki oli oikeestaan kokoajan kipeena, mutta buranacoctaileilla vedettiin vuodenvaihekin kunnialla, suudeltiin rannalla ilotulitusten raiskeessa kun vuosi vaihtui ja kaikkee muuta alloromanttista niinkun rakkauslomalla pitaakin ;P!

Boracaylta se matkustaminen sitte alkokin: ensin matkustettiin Iloiloon, jossa tyttojen tapaan suunnattiin ekana makkiin ja lennettiin siita sitten Cebuun. Iloilon lentokentalla meki jouduttiin kuulutusten kohteeks, kun boardingin alettua tiskilta kuulutettiin "miss hani hunnila, miss hani hunnila.." Muutaman kuulutuksen jalkeen tajuttiin, et ne varmaan kuuluttaa jani junnilaa ;)

Cebussa oltiin kaks yota> shoppailtiin ja vikana iltana mentiin "yksille" Chikin tutun pariskunnan kanssa. Siita baarista sai siideria (jopa viitta erilaista KUIVAA omenasiideria), joten eihan se sitten ihan niihin yksiin jaanyt ja seuraavana aamuna oli oikeen mukava laivamatka Boholille pienessa kankkusessa!

Boholilta suunnattiin heti seuraavana paivana Camiguinille, joka on "tulivuorisaari": siella on 7 tulivuorta, vesiputouksia, kuumia ja kylmia lahteita ja ymparilla ihania paratiisisaaria. Vuokrattiin mopo ja ajettiin vuorille yhelle tosi upeelle vesiputoukselle ja illalla kaytiin kylpemassa kuumassa lahteessa :) Harmillisesti meian Camiguinin visiitti jai liian lyhyeks, kun maanantaiaamuna kysaisin aamupalalla ravintolan tadilta, etta mikakohan mahtaa olla huomisen saa (kun pari paivaa oli tihutellut) niin tadilta tuli vastaus "empa tieda, mutta taitaa olla taifuuni tulossa". Eipa jaaty sitten sita taifuunia odottelemaan, koska saarelta ei paase pois muulla kun veneella ja seuraaville paiville luvattiin aika hurjia tuulia! Pakattiin siis kimpsut ja kampsut ja ostettiin laivatiketit viela samalle illalle Cagayan Del Oroon, josta paastiin lentamaan taas kerran Manilaan!

Manilasta otettiin bussi pohjoiseen, San Fernandoon, jossa paastaan vihdoin surffaamaan, jee. Taa on aika pieni kyla, jossa ei oikeestaan muuta aktiviteettia oo kun surffaaminen, mutta sehan meille riittaa! Pitkasta aikaa saatiin nauttii auringosta ja ihanasta rannasta, joka on ihan meian etupihalla. Majoitus onkin mita mielenkiintoisin, meinaan joka-pikkupojan-unelma-maja talon katolla. Majan lattialla ei oon muuta kun patja, mutta meilla on lapiveto ja kattoterassilta upea merinakoala :) Suihkussa kaydaan alakerran rantabaarin keskella!! Olo on kun BB:ssa, kun siina peset tukkaa ja sheivaat kainaloita ja joku vetaa hampurilaista viereisessa poydassa :DD

Muutenkin taalla filippiineilla tuntee ittensa kylla suuremmankin luokan julkkikseksi, kun paikalliset aloittaa joka lauseen "yes sir/mam.." ja tuijottaa ja osoittelee ihan vilpittomasti. Tanaankin kun mentiin kauppaan, niin koko kaupan huomio keskitty meihin ja ainakin 30 myyjaa pyori ymparilla.

Huomenna paastaan surffaamaan, heti kaheksalta aamulla, jeejee :) taalla ollaan nyt sitten 10 paivaa, jonka jalkeen 2 paivaksi Manilaan. Sen jalkeen lahetaan ei meille eika teille vaan eri teille :( mina Singaporeen ja Chiki Losiin. Nyt taytyy ehka menna ottamaan tytoista mittaa ja kayda testaamassa San Fernandon McDonalds :P (ps. Saaralle terkkuja ja jaksamista toihin!!pus)

Kolme maata ja kolme makkia 24 tunnissa

Eilen oli aika alkaa siirtymaan maasta toiseen eli toisin sanoen Thaimaasta Malesian kautta Indonesiaan. Matka alkoi puoli kuudelta aamulla, kun taksi poimi meidat hotellilta ja vei Koh Samuin satamaan. Samuilta matkustettiin pari tuntia lautalla johonkin, josta jatkettiin matkaa bussilla Hatyaihin aivan Thaimaan etelaosaan. Hatyaissa olimme bussiasemalla noin kello kaksi iltapaivalla. Meita informoitiin, etta matka jatkuu kolmelta. Puoli kolmen aikaan kuitenkin herttainen vanha thaimaalainen mies tuli koputtelemaan Heidia olkapaalle siihen malliin, etta nyt pitaisi menna ja kiireesti. Emme tienneet kuka mies mahtaa olla tai mihinkahan sita ollaan menossa, mutta koska lipputiskin nainenkin huitoi meita lahtemaan miehen mukaan, niin hypattiin rinkkoinemme tuk-tukin kyytiin. Lopulta mies kuljettikin meidat matkatoimistoon, josta saimme jatkoliput Kuala Lumpuriin ja tiedon, etta kaiken kiireen ja paniikissa tehtyjen evasostosten jalkeen meilla onkin viela 4 tuntia aikaa ennen kuin bussi edes lahtee. Matkatoimiston nainen kuitenkin informoi meita, etta kaupungista loytyy McDonald's, joten eipa mitaan hataa.

Bussi, jossa matkustimme 9 tuntia Hatyaista Kuala Lumpuriin oli aivan mahtava! Heidin sanoin "ihan niinkuin lentokoneen ykkosluokassa istuis. Ei silla etta olisin koskaan istunut, mutta oon nahnyt ne penkit". Penkit oli extraleveet, selkanoja laskeutui lahes suoraksi ja penkin alta nousi viela jalkatuki. Oltiin niin innoissamme bussista, etta lahes itketti joutua poistumaan siita.

Oltiin tietysti varauduttu Malesiaan saapumiseen asianmukaisesti ostamalla ja pukeutumalla olkapaat ja polvet peittaviin vaatteisiin. Ensimmainen naky, mika meita Kuala Lumpurissa odotti, oli kolme taysin kannista lansimaalaista tyttoa minihameissa, tuubitopeissa ja korkkareissa. Joten eipa meilla taida olla mitaan hataa. Koska olimme vieraassa kaupungissa emmeka tienneet mihin suuntaan tai milla pitaisi lahtea, niin suunnistimme luonnollisesti bussipysakin vieressa olleeseen 24-h auki olevaan McDonald'siin taktiikkapalaveriin. Palaverin tuloksena otimme taksin lentokentalle.

Selviytyminen lentokentalla olikin sitten varsinainen seikkailu. Saavuimme kentalle vahan ennen seitsemaa tana aamuna. Lento lahti neljalta. Havaitsimme kansainvalisten lentojen aulassa check-in kioskin, jossa voi itse tehda lahtoselvityksen kuusi tuntia ennen lentoa ja vieda sen jalkeen kassit hihnalle ja edeta lahtoaulan suuntaan. Odotimme lahes kolme tuntia Strabucksissa juoden Suomen hinnoissa ollutta teeta ja kymmenelta menimme tekemaan lahtoselvitysta. No eipa se sitten ollutkaan niin helppoa. Kymmenennen yrityksen jalkeen suunnistimme Air Asian tiskille kysymaan etta mikahan ongelma mahtaa olla, kun ei nyt oikein onnistu, johon saimme vastauksen, etta kioskilla voi tsekata sisalle ainoastaan kotimaan lennoille. No mutta tietysti, sen takiahan se on kansainvalisten lentojen aulassa.

Eipa muuta kuin odottelimme kolme tuntia lisaa ennen kuin lahtoselvitystiski aukesi. Nalkahan siina jo paasi yllattamaan, ja koska paikallisen pikaruokaketjun antimet nayttivat epailyttavilta, niin suunnistimme luonnollisesti McDonald'siin.

Yhden aikaan iltapaivalla yritimme etsia kentalla oikeaa lahtoselvitystiskia. Lento kun ei ilmestynyt yhdellekaan taululle. Viimein kiertelyn ja kurkkimisen jalkeen loysimme oikean tiskin, ja krapulainen virkailija sai kun saikin laukkumme koneeseen. Luonnollisesti tarkistimme boarding passeista porttinumerot ja lahdimme pian suunnistamaan kohti oikeaa porttia. Vastuullisina matkailijoina tarkistimme aula-alueella uudelleen portin, ja kappas, sepa olikin vaihtunut. Siispa istahdimme uuden lahtoportin, jonka taululla lento nakyi, eteen odottamaan boardingia. Boardingaika tuli ja meni ja hieman meita hammastytti koska emme olleet kuulleet mitaan kuulutuksia myohastymisesta tms. ongelmista. Yhtakkia havahduimme, kun lentoamme kuulutettiin: this is the final call... Lennon boarding tapahtui kuitenkin lipussa lukevalla portilla, ei suinkaan silla, mika nakyi lentokentan infotauluissa. Eipa muuta kuin akkia portille ja koneeseen. Hieman naureskelimme, kuinka on mahdollista istua lentokentalla yhdeksan tuntia ja silti lahes myohastya lennolta.

Noin kello seitseman paikallista aikaa laskeuduimme vihdoinkin Balille, Indonesiaan. Selviydyttiin kaupunkiin, ja pitkallisen etsinnan jalkeen loydettiin jopa hotelli. Joten talla hetkella kaikki hyvin. Huomisen vietamme viela taalla, mutta ylihuomenna suunnistamme kohti Gili Trawangania, saarta, jolla ei ole autoja, koiria eika poliiseja.

Mieletonta menoa Thaimaassa

Aika on lentanyt aivan siivilla taalla edellisen paivityksen jalkeen. Joulun jalkeen chillailtiin Koh Phi Philla viela pari paivaa ennen kuin jatkettiin uuden vuoden viettoon Koh Phanganille. Phanganilla meilla oli matkan tahan asti kallein hotelli. Paikka oli sinansa tosi kiva, hotellilla oli kuntosali ja kaksi uima-allasta ja bungalowikin oli ihan uusi, maalin haistoi viela kun saavuttiin, terassin tuolit tuotiin vasta seuraavana paivana ja terassilta loytyi ruuvimeisseli. Hotellin ravintola sen sijaan oli aivan kasittamaton fiasko. Jos ruokaa onnistui ikina saamaan sen jalkeen kun itse oli hakenut menun ja kaynyt kertomassa joka puolella palloileville tarjoilijoille tilauksensa, niin sita sai todellakin odottaa. Ja vaikka kaksi ihmista tilasi samaa ruokaa, niin ne ilmeisesti valmistettiin erikseen, koska ensimmaisen ruuan jalkeen seuraavaa sai odottaa viela parikymmenta minuuttia. Niilla kerroilla kun saimme ruokaa, niin hyvaa se kylla oli.

Phanganilla vietettiin aika paljon aikaa australialaisen Andrewn ja hanen kavereidensa kanssa. Andy tavattiin ensimmaisen kerran Phuketissa ennen joulua. Tuolloin opastettiin Heidin kanssa eksynyt Andy takaisin kotiin sen jalkeen, kun oltiin ensin tarjottu hanelle ruuat McDonaldsissa. Andy koki olevansa suunnattomassa kiitollisuuden velassa ja pitikin meista oikein mahtavaa huolta koko vuoden vaihteen ajan.

Uuden vuoden aattona Phanganille saapuivat myos Charlotta, Tomas ja Pate, joiden kanssa vietettiin siis joulua Phi Philla. Samoin Phanganilla olivat juhlimassa Miki, Lisa ja Leighann, joten uutta vuotta sai juhlia isolla kaveriporukalla. Ja hauskaa todellakin oli!

Phanganilla jarjestettiin uuden vuoden aattona full moon partyt, jotka ovat muutenkin tosi suosittuja Thaimaassa. Varsinkin nyt, kun taysikuu osui uuteen vuoteen, niin meininki oli aivan mahtava. Koko ranta oli pakattu aivan tayteen juhlivia ihmisia, jotka kaikki halailivat toisiaan ja toivottivat onnea uudelle vuodelle kellon lyodessa kaksitoista. Oli aika mieleton kokemus nahda tuhansien ihmisten tanssivan ja pitavan hauskaa upealla rannalla taysikuun alla.

Rannalla jarjestettiin juhlia toki muinakin paivina, joten uuden vuoden aatto ei jaanyt ainoaksi juhlintapaivaksi. Australialaiset osoittautuivat aikamoisiksi juhlijoiksi joiden kanssa jaksoi pitaa hauskaa paivasta toiseen. Ainakin itsellani kulunut viikko on ollut yksi hauskimmista pitkaan aikaan.

Pari paivaa uuden vuoden jalkeen lahdimme Heidin, Charlotan, Andyn ja Jyen kanssa Phanganilta Koh Taolle. Koh Tao on todella suosittu sukelluspaikka ja nain turistisesongin huippuna se olikin aivan taynna. Ei onnistuttu saamaan majoitusta rannan laheisyydesta, joten paatettiin viipya Taolla vain yksi paiva. Andy ja Jye lahtivat eilen kohti Koh Phi Phita ja Heidi, Charlotta ja mina buukkasimme lauttaliput Koh Samuille. Taalla ollaan nyt oltu yksi yo, ja ainakin Heidin kanssa pidame paikasta. Charlotta lahtee huomenna Balille, mutta me ollaan Heidin kanssa taalla tama viikko ja jatketaan sitten matkaa Kuala Lumpurin kautta Balille. Tahan asti Koh Samui on ollut kiva, ja halpa, paikka, joten aika tuskin kay taallakaan pitkaksi.