Eden East kuittaa

Terkkuja siis taalta Filippiineiltakin vihdoin! Sinansa ihan hyva merkki, etta on ollu niin paljon tekemista, ettei oo ees nettiin kerenny. Lensin tosiaan viikko sitten Manilaan, jossa Chiki oli vastassa ja tarkoituksena oli suunnata suoraa paata makkiin, MUTTA eihan se taas menny ihan niinkun elokuvissa vaan mentiin kylla makkiin, mutta siella tarjoiltiin vaan McBreakfastia, koska kello oli 7 aamulla! Jouduin siis tyytymaan pelkkiin ranskiksiin kauan himoitun McFeast-aterian sijaan.

Suunnilleen viikko oltiin Busuangalla, enimmakseen Coron Townissa joka nyt itessaan ei ollut niin kiva paikka, mutta vuokrattiin yhtena paivana mopo ja ajettiin saaren pohjoisosaan, uitiin vesiputouksella ja illalla lilluttiin kuumassa lahteessa, jossa oli vesi suunnilleen 40 astetta, se oli aika ihanaa (ja romanttista :P).

Jouluks oli tarkoitus lahtea el Nidoon, mutta se suunnitelma kariutui ensinnakin siihen, etta halutaan olla uutena vuotena Boracaylla ja olis tullut aika kiire kayda sita ennen El Nidossa, jonne on Coronista 9 tunnin matka. Toiseksi se kariutui siihen, etta pari paivaa ennen joulua oli aika kova tuuli ja merella kovat aallot. Vene, Jessabel, jolla Coronista paasee El Nidoon on puinen banka ja esimerkiksi facebookissa on perustettu sellanen ryhma kun "I survived Jessabel" :) Eli ei siis viittitty lahtee 9 tunniks istumaan siihen merenkayntiin.

Hyva niin, koska paatettiin sitten ottaa joulu ihan rentoutumisen kannalta ja varattiin 2 paivaksi Coral Bay resort, joka on 2 tunnin matkan paassa Coronista, Popototan saarella. Se oli sitten vihdoin kunnon paratiisisaari, oli turkoosia vetta ja valkosta hiekkaa ja saarta ymparoi koralliriutta, jonne paasi omalta rannalta snorklaamaan tai sitten saattoi ottaa kajakin ja meloa jonnekkin kauemmas. Kaikki sisaltyi hintaan. Paitsi juomat, mutta onneksi sen suhteenkin oltiin kaukaa viisaita ja tuotiin mantereelta mukanamme 2 pulloa valkkaria (taisivat olla Coronin ainoat), pullo punkkua ja pullo paikallista Tanduay-rommia :P

Coral Bayn omistaa tanskalainen pariskunta, joten meilla oli ihan skandinaaviset joulujuhlatkin: oli kinkkua ja riisipuuroa, ja lahjojakin saatiin (Esim. Chiki sai puiset, ihmisen muotoiset lusikkahaarukat, ne osoittautuu varmasti todella tarpeellisiksi matkan varrella):) Eli meilla oli hieman tyttoja perinteisempi jouluaatto, mutta kylla sita moneen otteeseen sai muistuttaa itseaan, etta mikas paiva nyt onkaan, kun makoili rannalla siina 30 asteen helteessa tai snorklaili korallien seassa. Mutta oli kylla takuulla yksi ikimuistoisimmista jouluista :)

Nyt ollaan Manilassa (ja paastiin vihdoin MAKKIIN ;P) matkalla Boracaylle uudeksi vuodeksi. Parin tunnin paasta lennetaan Kaliboon joka on joku aiemmista kirjoituksista tuttujen Stung Tregin/Paksen kaltainen valikulkupaikka. Taalla Filippiineilla on aika vaikea liikkua mihinkaan nopeammin kuin kahdessa paivassa, koska lentaen pitaa aina menna joko Manilan tai Cebun kautta ja laivareitteja (ainakaan jarkevia sellaisia) ei kaikkien paikkojen valilla ole.

Tassa vahan kuvia Coronista ja Coral Baysta.

Halipusit!!

Jouluterveiset

Iloista joulua kaikille Ko Phi Philta! Meilla on jouluaaton ohjelma ollut hieman normaalista poikkeava. Heidi oli aamulla pari tuntia katsomassa opetusvideoita ja iltapaivan harjoittelemassa sukellusta, Charlotta ja Tomas olivat vuorikiipeilemassa ja Hanna ja Pate biitsilla ottamassa aurinkoa. Eipa tata jouluaatoksi kylla tunnistaisi, jos ei tietaisi. Joulutunnelma on kohtuullisen kaukana taalla palmujen katveessa. Illalla tosin ostetaan kaikille tonttulakit jos se joulu vaikka tulis sitten niiden mukana.

Ko Pho Phi on aika turistirysa. Pienia turistiputiikkeja on vieri vieressa ja hinnat kohtuullisen korkealla. Nuudelikeitostakin saa pulittaa kaksi dollaria! Mutta ranta on hieno, hiekka valkoista, vesi turkoosia ja lamminta ja maisemat kauniit. Kadonneen rusketuksen metsastaminen on ihan hyvassa vauhdissa jo.

Rantabaareissa on iltaisin ilmaisia bucketteja tarjolla eri aikaan, joten jos tekee hyvan suunnitelman ja varaa tarpeeksi flyereita, joilla bucketit saa, ei oikeastaan tarvitse maksaa illan aikana juomista mitaan. Ei paha, emme valita. Baareissa on tarjolla myos viihdyketta: paikalliset fire boyt vetavat aivan mielettomia tulishowta joka ilta. Eika niita poikiakaan niin inhottavaa ole katsella. :)

Tanaan illalla ohjelmassa illallinen jossakin ehka vahan kivemmassa ravintolassa ja sen jalkeen suuntana, yllatysyllatys, rantabaarit. Eipa kauhean perinteinen jouluaatto, mutta hauska kuitenkin.

Hanna & Heidi

Eden East / Eden West

Nelikon polut erkanivat jalleen, kun Heidi paattikin haluta jouluksi ja uudeksi vuodeksi Thaimaahan Filippiinien sijaan. Hanna taas ei halunnut viettaa kuutta viikkoa kolmantena pyorana, joten hankin osti lentoliput Thaimaahan. Laura sen sijaan pakkasi eilen tavaransa ja suunnisti alkuperaisen suunnitelman mukaan lentokentalle ja nousi Manilaan lahteneeseen koneeseen. Manilassa Lauraa oli Chiki vastassa valmiina johdattamaan Lauran lahimpaan McDonaldsiin.

Jaatiin siis Heidin kanssa viela yhdeksi paivaksi Saigoniin ja lennetaan Phuketiin tanaan illalla. Phuketista jatketaan jouluksi Koh Phi Phille ja uusi vuosi vietetaan Koh Phanganilla. Thaimaassa on talla hetkella myos pari Heidin kaveria Suomesta seka kaks englantilaista tyttoa ja yks amerikkalainen poika, jotka tavattiin Sihanoukvillessa, joten hauskaa pitais riittaa. Phanganilla on uutena vuotena myos full moon partyt, joten juhlahumusta ei liene puutetta. Plus meilla on ostettuna (pakolliset) tiketit meidan upeen (ja kohtalaisen kalliin) resortin uuden vuoden gaalaillallisille. Tuleepahan ainakin aika ainutlaatuinen uusi vuosi koettua.

Alla viela pari kuvaa Hanoista, Sapasta ja Ho Chi Minh Citysta.

Hanoi-Sapa-Hanoi-Saigon

Ehdittiin kuin ehdittiinkin kaymaan Sapassa. Luultiin jo, ettei aika riita, mutta kun selvisi, etta Sapaan paasee Hanoista yojunalla, niin lahdettiin sunnuntai-iltana siirtymaan kohti Sapaa, joka Lonely Planetin mukaan on "northern Vietnam's most heavily touristed area". Ja sitahan se oli. Koko ajan joku oli myymassa jotain: "buy from me!" No kun en edes tieda etta mita myyt niin enpa taida.

Sapa oli kylla kaunis paikka, vuorien ymparoima pieni kyla aivan Vietnamin pohjoisosassa. Onnistuttiin saamaan hotellihuone, jonka parvekkeelta oli hienot nakymat vuorille. Ei varattu etukateen mitaan retkia, vaan ostettiin vaan edestakaiset junamatkat. Ajateltiin, etta otetaan sitten suoraan Sapasta joku paivaretki. Maanantaina aamulla kierreltiinkin vahan kaupunkia ja kaytiin samalla kyselemassa mahdollisista paivaretkista. Tarjolla olisi ollut yhden paivan vaellusretki laheisille vuorille ja vuoristokyliin. Kysaistiin ihan ohimennen kuinka paljon kavelya retki yhteensa sisaltaa. 12 kilometria oli vastaus. Ohhoh, ehka vahan turhan hard core meille, todettiin, ja vietettiin sen sijaan lounaan jalkeen paiva hotellihuoneen parvekkeella ja auringon laskettua hotellihuoneessa Dalatin alueen paikallisista tuotteista nauttien. Kymmenta vaille seitseman lahdettiin syomaan, juostiin laheiseen italialaiseen ravintolaan, syoksyttiin ovesta sisaan ja: "Is it still happy hour?" Oli. Illallisen jalkeen palattiin taas lahikaupan kautta hotelliin ja vietettiin laatuaikaa toistemme kanssa.

Tiistaina kiivettiin keskella kylaa olevalle vuorelle. Jaksettiin jopa ihan ylos asti edellisen illan neljasta viinipullosta huolimatta. Kylla kannatti, huipulta oli aika mahtavat maisemat kylan yli ja ymparoiville vuorille. Vuorikiipeilyn jalkeen kierreltiin viela kaupunkia ja sen lukuisia turistikauppoja, ostettiin kasa pienia pussukoita ("taa on just tosi kateva mun iPodille, passille, rahoille, puhelimelle jne."), lounastettiin ja syotiin jatskit. Sitten haettiin enaa evaat (=karkkia) junamatkalle ja mentiin hotellin aulaan odottelemaan noutoa juna-asemalle.

Keskiviikkoaamuna oltiin takasin Hanoissa. Nukuttiin pari tuntia ennen kuin lahdettiin tutustumaan Ho Chi Minhin (Vietnamin entinen presidentti ja suuri vapauttaja) mausoleumiin ja museoon. Mausoleum-keikka oli mielenkiintoinen. Vartijoita oli joka paikassa viittoilemassa suuntaa (joka oli ihan selvilla lattialla olleen punaisen maton johdosta) ja kayttaytymissaannot kohtuullisen tiukat (pysahtykaa, kavelkaa reunemmassa, pysahtykaa, kavelkaa hitaammin, ei puhumista, kavelkaa reippaammin, ei pysahtymista). Hieman oli vaikeaa pitaa naama vakavana kaikkien ohjeistusten keskella. Itse Ho Chi Minh naytti lahinna nukelta valkoisine naamoineen. Ilmeisesti ruumis kuljetetaan joka vuosi kolmeksi kuukaudeksi Venajalle puunattavaksi. Kohtuullisen vakavasti vietnamilaiset ottavat suuren johtajansa maallisten jaannosten kunnioittamisen. Mausoleumin vieressa oli Ho Chi Minh museo, joka esitteli mahtipontisesti Ho Chi Minhin elamaa, hanen jattamaansa (harvinaisen pitkaa testamenttia) ja vietnamilaisten Ho Chi Minhin testamentin ja sen ohjeiden ansiosta saavuttamia saavutuksia suuren presidentin kuoleman jalkeen. Yksi nayttelyesine oli muun muassa kehystetty kuva Vietnamin bruttokansantuotteen kehityksesta vuodesta 1969 tahan paivaan...

Iltapaivalla kaytiin jo toisen kerran Hanoin reissun aikana elokuvissa ja illalla hemmoteltiin itseamme sushilla.

Tanaan on vuorossa siityminen Ho Chi Minh Cityyn. Lento lahtee puoli kolmen aikaan ja Saigonissa pitaisi olla parin tunnin paasta lahdosta. Laura naki toissayona unta, jossa koneen kapteeni kuulutti ennen lahtoa etta mikali matkustajilla ei ole matkavakuutusta, sellainen kannattaisi hankkia pikimmiten. Toivoaksemme matka sujuu kuitenkin rauhallisemmin. Alkuperaisesta suunnitelmasta poiketen meilla onkin sitten huominen koko paiva aikaa Saigonissa ennen kuin lahdetaan perjantain ja lauantain valisena yona kohti Manilaa ja Manilan makkia.

21 tuntia tangomarkkinoita ja 10 dollarin sardiinipurkki

Otsikko tiivistaa aika hyvin meidan 27 tunnin bussimatkan Luang Prabangista Hanoihin. Ensimmainen bussimatka kesti vajaat 21 tuntia. Matkustajajoukko koostui kahdesta hollantilaisesta, yhdesta italialaisesta, meista ja paikallisista. Lahes koko 21 tuntia kuunneltiin mainioita laosilaisia savelmia ja niin taysilla kun ikina lahti. Paikalliset ovat myos innokkaita laulajia, joten saatiin livekaraokeakin samaan hintaan.

Rajan ylitys sujui yllattavan napparasti, vaikka meilla ei ollut viisumeita Vietnamiin (ei siis tarvita niita, kun ollaan alle 15 paivaa maassa). Laosin rajalla kohdattiin yllattavan skarppi rajavirkailija, joka kaski meidan ensin kayda hakemassa leimat Vietnamista ja sitten vasta leimasi meidat ulos Laosista, koska ei ollut varma, miten viisumittomuus toimii (niita ei siis mypskaan saanut rajalta). Jos siis ei oltaiskaan jostain syysta paasty Vietnamiin ja oltais jo ulkona Laosista, niin sitten oltaiskin jaaty kivasti jumiin no man's landille. Mutta kuten todettu, ei ongelmia. Naytettiin vaan meidan lentoliput Vietnamista eteenpain ja homma toimi tosi hienosti. Ei tarvinnut edes maksella leimaveroja, kuten aikaisemmilla rajan ylityksilla.

Oltiin alunperin ostettu bussiliput Vinhiin, Vietnamiin, koska Hanoihin ei paassyt suoraan. Vinhia kuvailtiin netissa seuraavasti; "To say that Vinh lacks charm is an understatement." Tekstissa mainittiin myos Ita-Saksa ja betoniarkkitehtuuri. Ei siis oltu kauheen innostuneita, etta joudutaan jaamaan sinne yoksi. Paastyamme lahes Vinhiin asti, bussi pysahtyi ja sen eteen kurvasi minibussi, jossa luki ikkunassa Hanoi. Sielta pomppasi ulos poika, joka tuli meidan bussiin huutelemaan haluaako joku Hanoihin. Kaikki lankkarit (-Chiki) halusivat ja bussia vaihdettiin kohtuullisen nopeasti. Hinnaksi poika ilmoitti 10 dollaria. Kun paastiin kyytiin ja maksettiin matka, niin vieressa istuvat paikalliset alkoivat nauramaan ja kertoivatkin sitten ystavallisesti, etta itse he olivat maksaneet matkasta 1 dollarin. Bussiin poimittiin paikallisen tavan mukaan matkan varrelta jatkuvasti lisaa ihmisia, ja loppujen lopuksi bussi oli aivan taynna. 10 dollarilla sai siis istua bussissa 6 tuntia polvet suussa ja paikallinen sylissa. Pohjoisvietnamilainen autoilutyyli ei valttamatta muutenkaan ole niita kaikkein kivoimpia. Tootti pohjassa taysia ja kaikkien ohi on paastava heti. Paastiinpahan illalla kuitenkin jo Hanoihin, ja saatiin huone siita hostellista, josta haluttiinkin. Joten loppu hyvin, kaikki hyvin. Niin ja hostellin naapurista loytyi Ikea.

Tanaan ollaan kavelty vahan ympariinsa, shoppailtu supermarketissa ja kayty ostamassa liput 19.15 alkavaan elokuvanaytokseen. Mennaan katsomaan Twilight: New Moon! Irttareita ei saatu, mutta kaupasta sai onneksi Haribon karkkeja. Ja leffateatterista ostetaan viela popparit. :) Huomenna on vuorossa shoppailua, nahtavyyksia ja illalla lahto junalla Sapaan.

Huomenna Hanoi...

Edelleen Luanga Prabangissa, joka osoittautui tylsemmaksi ja kalliimmaksi kaupungiksi kun kuviteltiin.. Onneks meilla on huoneessa telkkari ja HBO, josta ollaan katteltu (toinen toistaan huonompia) leffoja joka ilta ;) Ollaan myos vaantaydytty lenkille "lyhyehkon" tauon jalkeen..taalla on ihan mukava ilmasto juoksennella, aamulla jopa pikkasen liian viilea!

Eilen kaytiin kattomassa kaupungin lahistolla olevia vesiputouksia, jotka olis voineet olla tosi hienot, jos olis nahnyt jotain niiden miljoonan korealaisen takaa, jotka otti toisistaan kuvia putouksen reunalla ;)

Alla pari kuvaa Vang Viengista ja putouksilta. Palaillaan lisaa Hanoista, kun sinne paastaan, huomenna lahtee Nightbus Vienhiin ja sielta Hanoihin..

Luang Prabang

Tultiinkin kaikki samalla bussilla Vang Viengista Luang Prabangiin. Matka oli kahdeksan tuntia kiemurtelemista vuorten rinteita ylos ja alas. Alaspain tuleminen oli aina vahan jannittavaa kuskimme hienosta ajotyylista johtuen; kova kiihdytys, taysilla mutkaa ja sitten jarrut kiinni. Yllattaen jouduimme muutaman kerran pysahtymaan jaahdyttelytauolle, kun jarrut alkoivat savuttamaan.

Luang Prabangissa on ilmeisesti muutama muukin ihminen, koska guest houset ovat kohtalaisen taynna, siis ne edulliset ainakin. Saatiin onneksi eilen ihan hyvat huoneet (kylmat, pimeat, torakka ja vain toisessa lammin vesi) kymmenella dollarilla ja lahdettiin sitten tanaan aamulla etsimaan uutta. Nyt asutaan kaikki nelja samassa huoneessa (valoisa, lampimat peitot, toivottavasti lammin vesi ja telkkari) noin 15 dollarilla.

Tanaan ollaan tutustuttu kaupunkiin. Kaupunki on kylla ihan kaunis, onhan se paassyt myos Unescon maailmanperinto-listalle. Iloksemme huomasimme, etta lempinahtavyyksiamme, temppeleita, on paljon. Niita nakee joka paikassa, vaikka ei haluaisikaan. Luang Prabang on kylla oikeasta kaunis, mutta laosilaiseksi kaupungiksi kallis paikka. Paistetuista nuudeleista olisi jossain ravintolassa saanut maksaa yli nelja dollaria. Ei jaaty sinne. Tytot kavi tanaan myos hieronnassa, 30 minuuttia olkapaita ja 30 minuuttia jalkahierontaa. Tosin varmaan olis ollut ihan sama, jos olis ottanut ensimmaiset 30 minuuttia paa- tai selkahierontaa. Mutta kivaa se oli silti.

Viime viikolla kaytiin ehka parhaassa kuntokeskuksessa ikina! Vientianessa oli kuntosali, jonka 5 euron kayttomaksuun sisaltyi kuntosalin vapaa kaytto, sauna ja steam room, uima- ja poreallas seka tunnin hieronta. Ihan jees. Voitaisiin Suomessakin kuntoilla vaikka joka paiva, palvelu olis siellakin tallaista.

Muutenkin Vientiane oli aika kiva paikka, paljon mukavampi kuin muut tahan mennessa vieraillut aasialaiset paakaupungit. Kaupunki on paljon pienempi ja siistimpi kuin Bangkok ja Phnom Penh (vain 1,5 miljoonaa asukasta) ja paljon selkeampi ja hallittavampi. Autoilijat jopa pysahtyivat punaisiin valoihin. Vientianessa myos ihmeteltiin kun joka paikassa oli ilmoituksia, joissa luki SEA Games 2009 Vientiane. Ei oikein tajuttu, etta mitkahan kisat on kyseessa, koska eihan taalla ole edes merta. Varsinkin kun loydettiin esite, jossa kerrottiin, missa lajeissa kisoissa kilpaillaan (mm. jalkapallo, tennis, itsepuolustus), niin oltiin ihan ihmeissamme, etta eihan ne kisat liity mereen mitenkaan. Ei mennyt kuin reilu viikko, ennen kuin tajuttiin, etta kirjainyhdistelma SEA on myos lyhenne sanoista South East Asia. Ollaan oltu reissussa kuitenkin vasta reilu kuukausi ja nyt jo aivotoiminta on talla tasolla. Etta mitenkohan sitten toukokuussa...

Suunnitelmissa on nyt olla taalla keskiviikkoon asti (Chiki ehka torstaihin), kayda jollain paivaretkilla huomenna tai tiistaina ja sen jalkeen siirtya seuraavaan paakaupunkiin, Hanoihin (bussimatka kestaa vaan 20 tuntia, jee!!). Heidi on nyt jo ihan jaassa, etta katotaan sitten kun paastaan Hanoihin ja Sapaan. Taalla tosin myydaan ihania lampoisia neuletakkeja, etta eikohan me parjata.

TUBING in Vang Vieng <3

Juhuu! Taas ollaan koko konkkaronkka koossa Vang Viengissa tuubailemassa. Tuubaaminenhan on siis sellasta hauskanpitoa, etta lillutaan autonrenkailla baarista toiseen, meininki on niinku suomessa festareilla, aurinko paistaa ja life is goood. Ainoa miinus koko hommassa on halvat Whiskybucketit, tai lahinna se olo, joka niiden nauttimisen seurauksena "yllattaa" seuraavana aamuna.

Tanne Vang Viengiin vois kylla jaada asumaan: joka toinen paiva vois tuubailla ja joka toinen paiva vaan lohota ja syoda baareissa, joissa naytetaan Friendseja, Family Guyta, Simpsoneita jne 24/7 ;)

Laura ja Chiki kavi toissapaivana myoskin vahan kajakoimassa jokea pitkin, se oli ihan hauskaa hommaa ja maisemat oli hienot! Huomenna Laura ja Chiki lahtee kohti Luang Prabangia, Hanna ja Heidi tulee luultavasti paivan perassa.

Laos on kylla yllattanyt positiivisesti: paikallisten elamanasenne on uskomattoman rento. Taalla ei kukaan yrita kaupata mitaan. Kun yrittaa esim. chekata sisaan hostelliin niin pitaa ensin ite etsia omistaja, joka luultavasti makoilee riippumatossa jossain lahistolla ja ehka jaksaa tulla nayttamaan huoneen, jonka jalkeen menee takasin riippumattoon ja chek-inin voi tehda maybe later :)

Ilmasto taalla pohjosemmassa on ihana, vahan niinkun Suomen kesa, paivalla kuuma kun aurinko paistaa, mutta ei yhtaan hiostavaa. Yolla voi olla tosi viileetakin. Lauralla ja Chikilla oli pari ensimmaista yota kunnon camping-meininki, kun meidan huoneessa ei oo ikkunaluukkuja (pelkat hyttysverkot), eika ollut myoskaan peittoa niin jouduttiin nukkumaan pitkat housut ja pitkahihaset paidat paalla, kaulaliinat kaulassa ja pipot paassa, kun yolla oli niin kylma. Telttailuhenkea nostatti myos se, etta ensimmaiseen vuorokauteen ei tullut ollenkaan vetta.

Seuraavaksi siis suunnataan viela vahan pohjoisemmaksi Luang Prabangiin, jonka jalkeen Laura, Hanna ja Heidi jatkaa Vietnamin puolelle Hanoihin ja Sapaan. Hanoista lennetaan sitten 17.12 Saigonin kautta Manilaan. Chiki suuntaa Luang Prabangista myoskin Vietnamin puolelle, mutta lahtee bussilla kohti Saigonia, josta lentaa sitten Manilaan paivaa ennen meita muita. Eli paasee paivaa ennen meita Manilan McDonaldsiin :) Ollaan perustettu jo aamukampa, kuinka monta paivaa tanaan jaljella siihen, etta paastaan Makkiin!! :D

Paivitys Paksesta

Mitapa sita Paksesta sanoisi? On tama ainakin hyva paikka sairastaa, silla vaikka makaa koko paivan hotellihuoneessa, niin eipa meneta mitaan. Luovutettiin huone tanaan klo 12 ja meidan pitaa olla bussiasemalla klo 19, joten se vali pitais johonkin saada tuhlattua. Eika taalla ole yhtaan mitaan! On kayty jo lounaalla, internetissa, shopping centerissa ja kokiksella ja kello on silti vasta 16. Eilen ei tosiaan juuri hotellihuoneesta poistuttu. Tuijoteltiin siella seinia ja pohdittiin, miksi joku maalaisi huoneen kaikki pinnat vaalean sinisiksi ja sen jalkeen asentaisi viela seinaan loisteputkilampun. Heidi tuli myos siihen tulokseen, etta jos omistaisi guest housen, niin vahintaankin piirtelisi itse kuvia seinille, jos ei olisi varaa tauluihin. Eli jos siis Heidin mopokuskin ja Lauran tuk-tuk -kuskin (ja muut valitut) urat eivat ota tuulta alleen, niin laosilaisen guest housen perustaminen on seuraavana suunnitelmissa.

Ollaan siis Heidin kanssa kohtuullisen iloisia, etta paastaan tanaan lahtemaan kohti Vientianea. Sairastaminen toi sen verran muutoksia suunnitelmiin, etta ei ehditakaan poikkeamaan Tadlossa. Muuten menisi loppu Laos niin juoksuksi, kun jo vajaan parin viikon paasta pitaisi olla Vietnamissa. Edetaan mielummin rauhallisessa tahdissa ja varataan aikaa niihin paikkoihin, joissa viela kaydaan. Vientianessa hengaillaan varmaan muutama paiva ja jatketaan sitten Vang Vieniin tuubaileen ja sen jalkeen tsekkaan Luang Prabang. Lahdetaan siis tanaan kahdeksalta illalla sleeper bussilla ja huomenna klo 6 aamulla pitais olla Vientianessa. Odotetaan innolla Scandinavian bakerya ja kunnon kahvia!

Hanna & Heidi

Laos, Don Det -> Pakse -> Vientiane

Hellurei! Laosissa ollaan nyt siis hengailtu aika tasan viikko. Matka Stung Trengista Laosiin oli tosin aika mielenkiintoinen: Vaikka (kuten Hanna viime tekstissa totesi) varmistettiin moneen kertaan etta bussi lahtee klo 7 Laosiin, niin bussi lahti 11.30. Nooh, Lauran mahatauti otti sitten arhentyakseen Laosin rajalla ja huipentui siihen, etta Laura oksensi Laosin ja Kambotsan rajojen valissa "nomanslandilla". Hyva etta paastiin kuitenkin rajan yli, rajalappuihinhan tietysti rustattiin, etta ei ole ollut mitaan lapussa mainituista oireista ;)

Don Detissa hengailtiin sitten kolmisen paivaa, toisinsanoen syotiin ja nukuttiin, koska muuta tekemista siella ei ollut, mutta hyva niin! Loikoiltiin riippumatossa, yhtena paivana tehtiin pieni pyoraretki viereiselle saarelle ja toisena veneretki laheiselle autiosaarelle. Tosissaan taydellinen rentoutus.

Paatettiin nyt lahtea muutamaksi viikoksi vahan eri reiteille, Laura ja Chiki suoraan Vientianeen ja Hanna seka Heidi ensin Paksen kautta Tad Lo'on ja sielta eteenpain Vientianeen jne. Treffataan sitten viimeistaan Hanoissa josta lennetaan jouluksi Saigonin kautta Filippiineille.

Eilen lahettiin sitten Don Detista eteenpain Pakseen. Matkustuspaivan kunniaksi Hannalle tietysti sopivasti iski mahatauti aamulla. Paastiin Pakseen asti niin muilla rupes olemaan samoja oireita. Hannalla ja Heidilla ei onneks ollut viela bussilippuja ostettu Paksesta eteenpain, niin tytot jai sinne paivaksi lepailemaan ja jatkavat vasta huomenna lauantaina eteenpain. Lauralla ja Chikilla taas oli aika jannittava oinen bussimatka Vientianeen, kun oli vahan janna olo mahassa, mutta onneks selvittiin kunnialla perille saakka. Muutoinkin mahataudit on onneksi olleet lievaa laatua, joten aitien ei turhaan tarvitse olla huolissaan!

Vientiane vaikuttaa tahan mennessa kivalta paikalta: highlightina Scandinavian Bakery, josta saatiin kunnon kahvia ekaa kertaa reissun aikana (ja santsikuppikin oli ilmanen).

Alla pari kuvaa Don Detista, toinen meian terassilta ja toine veneretkelta:





- Laura ja Chiki

Yhteenveto: Kambodzha

Heidi lopetti kambodzhalaisen baarimikon hommat torstaina ja perjantaina jatkettiin siis matkaa Phnom Penhiin, joka ei ollut yhtaan sen kivempi kaupunki tallakaan kertaa. Ensi toiksemme kaytiin hankkimassa bussiliput lauantaille. Nainen tiskin takana kertoi, etta bussi lahtee klo 7.30 ja pick up lipunmyyntipaikasta on klo 7.00. Tana aamuna klo 7 saavuimme kiltisti pick up -paikalle ja lahes heti joku mies tuli kysymaan ei-niin-ystavallisesti miksi olemme myohassa. Kavi lopulta ilmi, etta bussi olisi lahtenyt klo 7.00 ja me olimme siis puoli tuntia myohassa. Onneksi taalla ei bussit lahde aikataulun mukaisesti vaan silloin, kun kaikki ovat kyydissa. Niin siis paasimme aloittamaan kivan 10 tunnin bussimatkan Stung Trengiin.

Stung Trengissa suuntasimme suoraan Lonely Planetin suosittelemaan guest houseen. Otimme jo huoneet ja Heidi ja Hanna ehtivat tsekata sisaan, kun huomattiin, etta Lauran ja Chikin huoneen lukko ei toimi. Hotellissa, jossa ei nakynyt eika vieraslistan mukaan ollut ketaan, oli ilmeisesti niin taytta, etta toista huonetta ei ollut saatavissa. Alennustakaan ei tasta pienesta puutteesta herunut. Niinpa nostimme rinkat selkaan ja kavelimme tien toiselle puolelle seuraavaan hotelliin. Onneksi! Ensimmainen hotelli oli kohtuullisen basic, noin kauniisti sanottuna ja maksoi 4 dollaria/huone. Uusi hotelli on ihana, meilla on VIP-huoneet (ihan oikeesti) ja ne maksaa 6 dollaria/huone. Nyt ollaan ehditty hankkia jo bussi- ja laivaliput huomiselle ja lahdemme klo 7.00 (varmistettiin muutamaan kertaan) ensin bussilla rajalle ja toiselta puolen bussilla ja veneella Si Phan Doniin (Four thousand islands) Don Det -nimiselle saarelle.

Mita jai Kambodzhasta kateen? Temppeleita sen verran, etta loppumatkalla ei tarvi niita enaa nahda, huijausyrityksia Phnom Penhissa, kerjalaisia, ihania rantoja Sihanoukvillessa ja Heidilla tietysti hieno merkinta CV:ssa. Kaiken kaikkiaan hyva kokemus.

Huomenna siis uusi maa ja uudet kujeet. Emme tieda, kuinka hyvin internet toimii siella, joten saattaa olla, etta paivityksiin tulee pieni tauko. Pusuja!

Viimeiset kuulumiset Sihanoukvillesta

Lyhyeksi jai Hannan ja Lauran visiitti Sea Horseen. Rohkeus loppui hyvin nopeasti, kun illalla mentiin takaisin uuteen huoneeseemme ja molempien sangyilla oli hiirenkakkaa ja hiirikin paatti antaa itsestaan nakohavainnon. Niinpa teimme uuden tiedustelukierroksen lahialueen guest houseihin ja onneksemme loysimme lahes naapurista Cool Bananasta tiiviimman bungalowin, josta saimme huoneen kuudella dollarilla. Ensimmaisen yon asuimme tosin ilmaiseksi, koska tuuletin ei toiminut. Hieman oli hiostavaa, mutta selvisimme. Oli ihana nukkua hiljaisuudessa ja ilman pelkoa hiiresta. Tosin tanaan havaitsimme, etta tamankin huoneen seinan takana asuu hiiri, mutta nyt meilla on miesvahvistus huoneessa, emmeka ole enaa niin avuttomia. Oli kohtalaisen yhta-aikainen loikkaus sangyille Hannalla ja Lauralla, kun hiiri ilmestyi nakyviin iltapaivalla. Urhea Chiki onnistui hatistamaan hiiren pois, ja pyykien lajittelu sai jatkua, tosin astetta suuremmalla valppaudella ja ymparistoa palyillen.

Chiki ja Valtteri saapuivat Sihanoukvilleen siis tiistaina ja onnistuivat saamaan huoneen Hannan ja Lauran naapurista. Kaksi paivaa ollaan nyt vietetty poikien kanssa. Valtteri lentaa lauantaina Phnom Penhista Bangkokiin, mutta Chiki lyottaytyy meidan matkaan nyt kahdeksi kuukaudeksi. Hullu...

Huomenna aamulla 8.45 lahtee bussi kohti Phnom Penhia. Siella kaydaan hakemassa Chikin viisumi, shoppaillaan ehka vahan ja katsotaan milta kaupunki nayttaa ilman Water festivalia ja jarjetonta ihmispaljoutta. Lauantaina hypataan taas bussiin ja lahdetaan kohti Laosia. Viela on hieman epaselvaa paastaanko lauantaina ihan Laosiin saakka vai pitaako jaada Kambodzhan puolelle yhdeksi yoksi, mutta viimeistaan siis sunnuntaina maa vaihtuu. Vahan janskattaa Kambodzhan ja Laosin valisen rajan ylitys, siita on kuullut kaikennakoisia tarinoita, mutta eikohan sekin suju, viimeistaan vahan leimaveroja maksamalla.

Hiirijahti ja muutto

Mita tehdaan sunnuntain ja maanantain valisena yona kello 3.30 tyhjan vesipullon ja muovimukin kanssa? No tietysti tungetaan niita hirveassa paniikissa seinassa olevaan koloon, josta hiiri on juoksennellut sisaan ja ulos jatkuvalla syotolla (ja toivotaan, etta silla hetkella hiiri on ulkopuolella). Operaation jalkeen lahdettiin pohtimaan tilannetta 24/7 auki olevaan korealaiseen pikaruokapaikkaan, josta saa dollarilla helposti maailman parhaan hot dogin. Takaisin tultaessa todettiin hiiriesteen olevan viela tukevasti paikallaan ja uskallettiin taas nukkua rauhassa. Hiirella tosin oli ilmeisesti jotain tata jarjestelya vastaan, sellaisella vimmalla se yritti jyrsia ja raapia itseaan muovista lapi. Eipa paassyt. Tasta tosin aiheutui se, etta nyt hiiren ainoat mestat ovat seinan toisella puolella Leighannin huoneessa. Pahoittelemme!

Aamulla lahdettiin kiertamaan lahella olevia guest houseja ja loydettiinkin huone, joka maksaa vain nelja dollaria. Vakuututtiin huoneen tarpeellisuudesta viime yona, kun huomattiin, etta nukkuminen (selvin pain) baarin takaosassa on jokseenkin toivotonta hyvasta yrityksesta ja korvatulpista huolimatta. Melu on aivan jarjeton, ja viimekin yona bileet kestivat aamulla kuuteen-seitsemaan saakka. Lauran ja Hannan tavarat siirrettiin iltapaivalla uuteen majapaikkaan, joka tosin on aika lahella NapHouse-baaria (ja hot dog -paikkaa vastapaata). Heidikin kirjautui huoneeseen, mutta jatti tavaransa viela baariin, koska nukkuu siella ne kaksi yota, jotka on viela toissa ennen perjantain lahtoa. Kaksi muuta yota Heidikin nukkuu uudessa bungalowissa. Tamakaan huone ei kylla todellakaan ole aivan elainvapaa, mutta tuleepahan ainakin kambodzhalainen fauna tutuksi. Ja jos bungalowien alla riippumatoissa nukkuva guest housen henkilokuntakin selviaa elaimista, niin eikohan mekin.

Mika maa, mika valuutta?

Ajantaju alkaa totaalisesti katoamaan meilta. Taalla kun ei ole mitaan valia silla, mika paiva on, niin eipa sita sitten juuri ajattelekaan. Tanaan lounaalla piti tosissaan kerrata, kauanko ollaan oltu Sihanoukvillessa, reissussa yhteensa, mika viikonpaiva on ja mika on taman paivan paivamaara. Elama alkaa tuntua jo myoskin oikeastaan normaalilta, tallaistahan se aina on. Tai kuuluisi olla. Ollaan tavattu paljon ihmisia taalla, jotka ovat olleet reissussa jo parikin vuotta, eika kellaan ole juuri mitaan halua menna takaisin kotiin. Ei silti huolta aidit, kylla me viela ainakin suunnitellaan palaavamme toukokuussa.

Perjantain Pimps n'Hos -bileet meni oikein hyvin. Hauskaa oli. Alla pari kuvaa illan tunnelmista.





Talla hetkella asutaan siis paikallisen baarin yhteydessa olevassa huoneessa. Laitettiin Heidi toihin, etta saadaan asua ilmaiseksi. Heidi saa myos ilmaisen paivallisen ja juomat. Toita piti loytya myos muille, mutta ei ole tahan mennessa viela ilmaantunut. Eipa se toisaalta haittaa, kun muut tyontekijat sniikkavat meille juomia joko ilmaiseksi tai tuntuvalla alennuksella ja koko piikkikin tuntuu aina haviavan illan paatteeksi. Naapurissa olevasta ravintolasta saa nuudeleita ja vihanneksia yhdella dollarilla, joten saastoa syntyy meillekin.

Nyt odotellaan pari paivaa vahvistuksia reissuporukkaan, kun Chiki tulee tiistaina ja reissaa meidan kanssa tammikuuhun saakka. Perjantaina sitten lahdetaan siis ensin Phnom Penhiin yhdeksi yoksi ja lauantaina jatketaan Laosiin. Sellaista meilla siis tiedossa ensi viikolle.

Edelleen Sihanoukville

Tassa todisteeksi pari kuvaa siita etta ollaan viela hengissa (ja ollaan pyorailty ;D). Kuvien lataaminen on aivan jarkyttavan hidasta, ollaan nytki yritetty ladata naita varmaan tunnin verran. Eli laitetaan lisaa joskus jos jaksetaan.

Ollaan siis edelleen taalla sihanoukvillessa, talla hetkella nayttaa silta, etta ollaan taalla viela ensi viikko, mutta luultavasti saadaan juhlia Hannan synttareita bussimatkalla Laosiin. Juhlan kunniaksi aateltiin ostaa croissantit bussievaaksi.

Nyt yritetaan vetaa taas lenkkarit jalkaan ja illalla Pimps n' Hos party baarissa, jossa asutaan. Kaytiin paivalla ostamassa paikalliselta Marketilta asianmukaiset kuteet (koska kaikki meian Ho vaatteet oli jostain syysta jaany himaan?!) ja aiotaan todellakin osallistua paras puku -kilpailuun.

Rantaelamaa edelleen..

Heippista! Edelleen ollaan siis taalla Sihanoukvillessa eika oikeen nyt keksita syyta miks taalta kovin akkia lahettais, kun on niin ihanaa. Perjantaina kaytiin tosiaan tutustumassa yoelamaan ja oikeen kivastihan se meni! Seuraavakin paiva meni kivasti leffoja katellen hostellin movieroomissa :) oli sopivasti pilvinen paiva!

Huomenna ollaan menossa sellaselle kolmen saaren cruiselle, jossa paastaan toivottavasti snorklaamaan.

JA, tanaan kuulkaas herattiin klo 05.45 (am, uskokaa tai alkaa) ja lahettiin kahen tunnin lenkille! no okei, ei ehka juostu ihan sita kahta tuntia, mutta kylla me aika ylpeita saadaan olla ittestamme ja sen kunniaks mennaankin tanaan syomaan sushia. Kaikki paikalliset pitaa meita ihan hulluina, kun pyoraillaan ja lenkkeillaan niitten tilusten ohi ja huutelee sielta aina huvittuneesti helouta.

Nyt oltiin ihan tosissaan laittamassa kuvia tanne, mutta eihan se nyt ihan putkeen mennyt, kun naille koneille ei saa ladata mitaan..Joten ne kuvat saa odottaa nyt viela hetken, mutta laitetaan sitte samalla kuvia siita huomisesta cruisesta.

Ja hyvaa isan paivaa kaikkien isille!!! <3

Rantaelamaa

Kaksi paivaa ollaan nyt tahan mennessa ehditty makaan rannalla ja pahemmilta palamisilta ollaan viela toistaiseksi valtytty. Vaihdettiin aurinkorasvat luotettavaan Niveaan ensimmaisen paikallisen merkin katastrofaalisen kokeilun jalkeen. Oli vissiin joo suojakerroin 25... Vuokrattiin pyorat hostellin lahelta ja polkaistiin talla kertaa paremmalla onnella noin neljan kilometrin matka kauemmalle, kauniimmalle rannalle. Voin vakuuttaa, etta on kohtalaisen hiostavaa hommaa pyorailla taalla yli 30 asteen helteessa makia ylos. Onneks perilla odottaa ihanan viilea meri. Ranta on upea, valkoista hiekkaa ja turkoosia vetta niin kauas kuin nakee. Mikas siella on maatessa ja tuoretta sitruunamehua juodessa.

Sihanoukville on muutenkin osoittautunut kivaksi paikaksi. Keskusta on pyoramatkan paassa, jos siella haluaa kauda, hostelli on tosi kiva ja ihmiset mukavia. Meilla on jo vakiokioski, josta kaydaan ostaan joka paiva 9 litraa vetta 2 eurolla. Nyt siella jo huudellaan, etta nahdaan huomenna. Meilla on bungalowissa hieman hassu vessa, se vedetaan kaatamalla ponttoon kauhalla vetta. Paperia ei heiteta ponttoon, vaan vieressa olevaan roskakoriin. Toisaalta voisi olla myos hyvin yleinen reika lattiassa -viritelma, joten emme valita.

Tanaan illalla lahdetaan ehka vahan ulos, taytyyhan svenska dagenia luonnollisesti jotenkin juhlia.

Tarkoitus oli laittaa tanne myos vahan kuvia rannalta, mutta se joutuu nyt kuitenkin odottamaan hetkisen viela. Tulossa on kuitenkin.

Eipa sitten muuta, paivityksia odotellessa.

P.S. Hyvaa syntymapaivaa aiti! T: Hanna

Vihdoin rannalla: Sihanoukville

Nyt ollaan vihdoin ja viimein paasty rannalle ja kunnon relaamisen meininkiin! Lahettiin aamulla Phnom Penhista bussilla ja oltiin perilla taalla Sihanoukvillessa joskus yhen aikoihin. On kiva bungalowhostelli suht rauhallisella paikalla, vaikka taa ranta milla ollaan on se railakkaampi naista Sihanoukvillen rannoista. Turkoosia vetta ja aurinkoa loytyy, mika on paa-asia :)

Phnom Penhissa kaytiin viela vikana paivana Killing Fieldseilla ja Toul Sleng museossa. Jos ei joku tieda mita ne on niin voi googlaa ;) mutta hiljaiseksi tietysti veti.

Ollaan taalla rannalla nyt varmaa vahan pidempi aika, kun ei jakseta kokoajan matkustaa ja muutenkin taa rantaelama maistuu vahan paremmin kun kaupungeissa juoksentelu, kun sita nyt on harrastettu jo viikon verran.

Myohemmin sitten kuvia taalta kun niita on.

Phnom Penh

Taalla ollaan, Kambotsan paakaupungissa. Tarkoitus oli aluksi menna Siem Reapista suoraan Sihanoukvilleen rannalle chillaileen, mutta taalla onkin juuri menossa joku nelipaivainen kansallinen juhla, Water festival, ja bussiliikenne on sen takia vahan jumissa. Siispa jaimme tanne muutamaksi paivaksi. Eilen kaytiin vahan illalla kavelemassa ja ihmettelemassa meininkia. Taa on siis ilmeisesti joku tarkein juhla taalla ja Phnom Penhissa on ihan hulluna porukkaa sen aikana. Ja olihan sita. Koko joen ranta oli aivan taynna ihmisia. Nahtiin upeita valaistuja veneita, jotka lipui joella ja hienot ilotulitukset. Tanaan hengaillaan vaan kaupungilla katselemassa millanen taa paikka on ja huomenna kaydaan varmaan khmer rouge -museossa. Keskiviikkona sitten matka jatkuu Sihanoukvilleen.

Perjantaina kaytiin Angkor Watin temppeleilla. Noustiin neljalta aamulla, otettiin polkupyorat hotellilta ja lahdettiin polkemaan. Noin puolen kilometrin jalkeen Heidilita puhkesi kumi ja ei muuta kuin takasin. Sitten herateltiin viela vahan enemman ihmisia ja saatiin onneksi aika nopeasti tuk-tuk. 12 dollaria maksoi koko paivan kiertoajelu temppeleilla, ei paha. Temppelialue oli melkoisen iso, ja aika nopeasti siella vasahtikin. Upeitahan ne oli. Alla pari kuvaa.





Eipa muuta talla eraa, seuraava paivitys varmaan jo biitsilta. Siihen mennessa vanhat palojaljet on toivottavasti jo tasaantunut. :) Alla viela kaksi kuvaa Siem Reapista, eka joenrantapiknikilta ja toinen paikallisesta uintikeskuksesta (jonne oli muuten hieman hankala loytaa, kun paikalliset ei ollut ilmeisesti koskaan kuulleetkaan koko paikasta. Onneks on Lonely Planet :) )

Cambodiaaa

Heissanhej! 4 paiva menossa, eika viela mitaan julkaisemisen arvoista kuvamateriaalia (eika tiedeta onko sellaista tulossa :D). Bangkok oli nahty 2 paivassa joten siirryttiin kambotsaan, jossa ollaan nyt Siem Reapissa ja mennaan huomenna kattomaan Angor Watin temppelialuetta ja sitte lahetaankin Sihanoukvilleen etelaan vahan beachille ruskettumaan ja ulkoiluttamaan valkoisia valaitamme.

Lammintahan taalla ollaan kestetty perse hiessa, mutta kylla tan nyt jotenki kestaa ;)..

Yks torakanmetsastyssessio on jo jouduttu suorittamaan eli tassa tulee DIY osio: pakene mcdonaldsiin klo 2 am punomaan suunnitelma (tuplajuustoateria saattaa tarttua siina samalla matkaan), ota aseiksi limumuki, hieromalaitoksen esite seka passi. Suosittelemme perinteista mehilaisenmetsastystaktiikkaa eli iske muki elukan paalle, ujuta esite ja passi mukin alle. Kuljeta elukka vessanpontolle ja veda kovaa (koska ne yrittaa uida)!

Varmaan saadaan kohta jotain kuviakin tanne eli niita odotellessa!

5 päivää lähtöön!!

Kyllä vaan, enää ei oo paljoo: Hannalla yks tentti, Lauralla ja Heidillä yhet semmat, Hannalla ja Heidillä yks mikä se nyt oli..Musen keikka!..

Nyt lähtee ekat malarialääkkeet, mutta toisaalta jos ennen niitäkin näyttää jo tältä:



...niin ei niillä kovin paljoa vaikutusta voi olla. Noniin tää oli vaan tällanen testi, että osataanko me es käyttää tällasta eli kannattaako lupailla esim. äitille, että tänne jotain kuvia ja tekstejä ilmestyy :)

Mutta joo palaillaan sitte ku on jotain asiaaki.