Eden East kuittaa

Terkkuja siis taalta Filippiineiltakin vihdoin! Sinansa ihan hyva merkki, etta on ollu niin paljon tekemista, ettei oo ees nettiin kerenny. Lensin tosiaan viikko sitten Manilaan, jossa Chiki oli vastassa ja tarkoituksena oli suunnata suoraa paata makkiin, MUTTA eihan se taas menny ihan niinkun elokuvissa vaan mentiin kylla makkiin, mutta siella tarjoiltiin vaan McBreakfastia, koska kello oli 7 aamulla! Jouduin siis tyytymaan pelkkiin ranskiksiin kauan himoitun McFeast-aterian sijaan.

Suunnilleen viikko oltiin Busuangalla, enimmakseen Coron Townissa joka nyt itessaan ei ollut niin kiva paikka, mutta vuokrattiin yhtena paivana mopo ja ajettiin saaren pohjoisosaan, uitiin vesiputouksella ja illalla lilluttiin kuumassa lahteessa, jossa oli vesi suunnilleen 40 astetta, se oli aika ihanaa (ja romanttista :P).

Jouluks oli tarkoitus lahtea el Nidoon, mutta se suunnitelma kariutui ensinnakin siihen, etta halutaan olla uutena vuotena Boracaylla ja olis tullut aika kiire kayda sita ennen El Nidossa, jonne on Coronista 9 tunnin matka. Toiseksi se kariutui siihen, etta pari paivaa ennen joulua oli aika kova tuuli ja merella kovat aallot. Vene, Jessabel, jolla Coronista paasee El Nidoon on puinen banka ja esimerkiksi facebookissa on perustettu sellanen ryhma kun "I survived Jessabel" :) Eli ei siis viittitty lahtee 9 tunniks istumaan siihen merenkayntiin.

Hyva niin, koska paatettiin sitten ottaa joulu ihan rentoutumisen kannalta ja varattiin 2 paivaksi Coral Bay resort, joka on 2 tunnin matkan paassa Coronista, Popototan saarella. Se oli sitten vihdoin kunnon paratiisisaari, oli turkoosia vetta ja valkosta hiekkaa ja saarta ymparoi koralliriutta, jonne paasi omalta rannalta snorklaamaan tai sitten saattoi ottaa kajakin ja meloa jonnekkin kauemmas. Kaikki sisaltyi hintaan. Paitsi juomat, mutta onneksi sen suhteenkin oltiin kaukaa viisaita ja tuotiin mantereelta mukanamme 2 pulloa valkkaria (taisivat olla Coronin ainoat), pullo punkkua ja pullo paikallista Tanduay-rommia :P

Coral Bayn omistaa tanskalainen pariskunta, joten meilla oli ihan skandinaaviset joulujuhlatkin: oli kinkkua ja riisipuuroa, ja lahjojakin saatiin (Esim. Chiki sai puiset, ihmisen muotoiset lusikkahaarukat, ne osoittautuu varmasti todella tarpeellisiksi matkan varrella):) Eli meilla oli hieman tyttoja perinteisempi jouluaatto, mutta kylla sita moneen otteeseen sai muistuttaa itseaan, etta mikas paiva nyt onkaan, kun makoili rannalla siina 30 asteen helteessa tai snorklaili korallien seassa. Mutta oli kylla takuulla yksi ikimuistoisimmista jouluista :)

Nyt ollaan Manilassa (ja paastiin vihdoin MAKKIIN ;P) matkalla Boracaylle uudeksi vuodeksi. Parin tunnin paasta lennetaan Kaliboon joka on joku aiemmista kirjoituksista tuttujen Stung Tregin/Paksen kaltainen valikulkupaikka. Taalla Filippiineilla on aika vaikea liikkua mihinkaan nopeammin kuin kahdessa paivassa, koska lentaen pitaa aina menna joko Manilan tai Cebun kautta ja laivareitteja (ainakaan jarkevia sellaisia) ei kaikkien paikkojen valilla ole.

Tassa vahan kuvia Coronista ja Coral Baysta.

Halipusit!!

Jouluterveiset

Iloista joulua kaikille Ko Phi Philta! Meilla on jouluaaton ohjelma ollut hieman normaalista poikkeava. Heidi oli aamulla pari tuntia katsomassa opetusvideoita ja iltapaivan harjoittelemassa sukellusta, Charlotta ja Tomas olivat vuorikiipeilemassa ja Hanna ja Pate biitsilla ottamassa aurinkoa. Eipa tata jouluaatoksi kylla tunnistaisi, jos ei tietaisi. Joulutunnelma on kohtuullisen kaukana taalla palmujen katveessa. Illalla tosin ostetaan kaikille tonttulakit jos se joulu vaikka tulis sitten niiden mukana.

Ko Pho Phi on aika turistirysa. Pienia turistiputiikkeja on vieri vieressa ja hinnat kohtuullisen korkealla. Nuudelikeitostakin saa pulittaa kaksi dollaria! Mutta ranta on hieno, hiekka valkoista, vesi turkoosia ja lamminta ja maisemat kauniit. Kadonneen rusketuksen metsastaminen on ihan hyvassa vauhdissa jo.

Rantabaareissa on iltaisin ilmaisia bucketteja tarjolla eri aikaan, joten jos tekee hyvan suunnitelman ja varaa tarpeeksi flyereita, joilla bucketit saa, ei oikeastaan tarvitse maksaa illan aikana juomista mitaan. Ei paha, emme valita. Baareissa on tarjolla myos viihdyketta: paikalliset fire boyt vetavat aivan mielettomia tulishowta joka ilta. Eika niita poikiakaan niin inhottavaa ole katsella. :)

Tanaan illalla ohjelmassa illallinen jossakin ehka vahan kivemmassa ravintolassa ja sen jalkeen suuntana, yllatysyllatys, rantabaarit. Eipa kauhean perinteinen jouluaatto, mutta hauska kuitenkin.

Hanna & Heidi

Eden East / Eden West

Nelikon polut erkanivat jalleen, kun Heidi paattikin haluta jouluksi ja uudeksi vuodeksi Thaimaahan Filippiinien sijaan. Hanna taas ei halunnut viettaa kuutta viikkoa kolmantena pyorana, joten hankin osti lentoliput Thaimaahan. Laura sen sijaan pakkasi eilen tavaransa ja suunnisti alkuperaisen suunnitelman mukaan lentokentalle ja nousi Manilaan lahteneeseen koneeseen. Manilassa Lauraa oli Chiki vastassa valmiina johdattamaan Lauran lahimpaan McDonaldsiin.

Jaatiin siis Heidin kanssa viela yhdeksi paivaksi Saigoniin ja lennetaan Phuketiin tanaan illalla. Phuketista jatketaan jouluksi Koh Phi Phille ja uusi vuosi vietetaan Koh Phanganilla. Thaimaassa on talla hetkella myos pari Heidin kaveria Suomesta seka kaks englantilaista tyttoa ja yks amerikkalainen poika, jotka tavattiin Sihanoukvillessa, joten hauskaa pitais riittaa. Phanganilla on uutena vuotena myos full moon partyt, joten juhlahumusta ei liene puutetta. Plus meilla on ostettuna (pakolliset) tiketit meidan upeen (ja kohtalaisen kalliin) resortin uuden vuoden gaalaillallisille. Tuleepahan ainakin aika ainutlaatuinen uusi vuosi koettua.

Alla viela pari kuvaa Hanoista, Sapasta ja Ho Chi Minh Citysta.

Hanoi-Sapa-Hanoi-Saigon

Ehdittiin kuin ehdittiinkin kaymaan Sapassa. Luultiin jo, ettei aika riita, mutta kun selvisi, etta Sapaan paasee Hanoista yojunalla, niin lahdettiin sunnuntai-iltana siirtymaan kohti Sapaa, joka Lonely Planetin mukaan on "northern Vietnam's most heavily touristed area". Ja sitahan se oli. Koko ajan joku oli myymassa jotain: "buy from me!" No kun en edes tieda etta mita myyt niin enpa taida.

Sapa oli kylla kaunis paikka, vuorien ymparoima pieni kyla aivan Vietnamin pohjoisosassa. Onnistuttiin saamaan hotellihuone, jonka parvekkeelta oli hienot nakymat vuorille. Ei varattu etukateen mitaan retkia, vaan ostettiin vaan edestakaiset junamatkat. Ajateltiin, etta otetaan sitten suoraan Sapasta joku paivaretki. Maanantaina aamulla kierreltiinkin vahan kaupunkia ja kaytiin samalla kyselemassa mahdollisista paivaretkista. Tarjolla olisi ollut yhden paivan vaellusretki laheisille vuorille ja vuoristokyliin. Kysaistiin ihan ohimennen kuinka paljon kavelya retki yhteensa sisaltaa. 12 kilometria oli vastaus. Ohhoh, ehka vahan turhan hard core meille, todettiin, ja vietettiin sen sijaan lounaan jalkeen paiva hotellihuoneen parvekkeella ja auringon laskettua hotellihuoneessa Dalatin alueen paikallisista tuotteista nauttien. Kymmenta vaille seitseman lahdettiin syomaan, juostiin laheiseen italialaiseen ravintolaan, syoksyttiin ovesta sisaan ja: "Is it still happy hour?" Oli. Illallisen jalkeen palattiin taas lahikaupan kautta hotelliin ja vietettiin laatuaikaa toistemme kanssa.

Tiistaina kiivettiin keskella kylaa olevalle vuorelle. Jaksettiin jopa ihan ylos asti edellisen illan neljasta viinipullosta huolimatta. Kylla kannatti, huipulta oli aika mahtavat maisemat kylan yli ja ymparoiville vuorille. Vuorikiipeilyn jalkeen kierreltiin viela kaupunkia ja sen lukuisia turistikauppoja, ostettiin kasa pienia pussukoita ("taa on just tosi kateva mun iPodille, passille, rahoille, puhelimelle jne."), lounastettiin ja syotiin jatskit. Sitten haettiin enaa evaat (=karkkia) junamatkalle ja mentiin hotellin aulaan odottelemaan noutoa juna-asemalle.

Keskiviikkoaamuna oltiin takasin Hanoissa. Nukuttiin pari tuntia ennen kuin lahdettiin tutustumaan Ho Chi Minhin (Vietnamin entinen presidentti ja suuri vapauttaja) mausoleumiin ja museoon. Mausoleum-keikka oli mielenkiintoinen. Vartijoita oli joka paikassa viittoilemassa suuntaa (joka oli ihan selvilla lattialla olleen punaisen maton johdosta) ja kayttaytymissaannot kohtuullisen tiukat (pysahtykaa, kavelkaa reunemmassa, pysahtykaa, kavelkaa hitaammin, ei puhumista, kavelkaa reippaammin, ei pysahtymista). Hieman oli vaikeaa pitaa naama vakavana kaikkien ohjeistusten keskella. Itse Ho Chi Minh naytti lahinna nukelta valkoisine naamoineen. Ilmeisesti ruumis kuljetetaan joka vuosi kolmeksi kuukaudeksi Venajalle puunattavaksi. Kohtuullisen vakavasti vietnamilaiset ottavat suuren johtajansa maallisten jaannosten kunnioittamisen. Mausoleumin vieressa oli Ho Chi Minh museo, joka esitteli mahtipontisesti Ho Chi Minhin elamaa, hanen jattamaansa (harvinaisen pitkaa testamenttia) ja vietnamilaisten Ho Chi Minhin testamentin ja sen ohjeiden ansiosta saavuttamia saavutuksia suuren presidentin kuoleman jalkeen. Yksi nayttelyesine oli muun muassa kehystetty kuva Vietnamin bruttokansantuotteen kehityksesta vuodesta 1969 tahan paivaan...

Iltapaivalla kaytiin jo toisen kerran Hanoin reissun aikana elokuvissa ja illalla hemmoteltiin itseamme sushilla.

Tanaan on vuorossa siityminen Ho Chi Minh Cityyn. Lento lahtee puoli kolmen aikaan ja Saigonissa pitaisi olla parin tunnin paasta lahdosta. Laura naki toissayona unta, jossa koneen kapteeni kuulutti ennen lahtoa etta mikali matkustajilla ei ole matkavakuutusta, sellainen kannattaisi hankkia pikimmiten. Toivoaksemme matka sujuu kuitenkin rauhallisemmin. Alkuperaisesta suunnitelmasta poiketen meilla onkin sitten huominen koko paiva aikaa Saigonissa ennen kuin lahdetaan perjantain ja lauantain valisena yona kohti Manilaa ja Manilan makkia.

21 tuntia tangomarkkinoita ja 10 dollarin sardiinipurkki

Otsikko tiivistaa aika hyvin meidan 27 tunnin bussimatkan Luang Prabangista Hanoihin. Ensimmainen bussimatka kesti vajaat 21 tuntia. Matkustajajoukko koostui kahdesta hollantilaisesta, yhdesta italialaisesta, meista ja paikallisista. Lahes koko 21 tuntia kuunneltiin mainioita laosilaisia savelmia ja niin taysilla kun ikina lahti. Paikalliset ovat myos innokkaita laulajia, joten saatiin livekaraokeakin samaan hintaan.

Rajan ylitys sujui yllattavan napparasti, vaikka meilla ei ollut viisumeita Vietnamiin (ei siis tarvita niita, kun ollaan alle 15 paivaa maassa). Laosin rajalla kohdattiin yllattavan skarppi rajavirkailija, joka kaski meidan ensin kayda hakemassa leimat Vietnamista ja sitten vasta leimasi meidat ulos Laosista, koska ei ollut varma, miten viisumittomuus toimii (niita ei siis mypskaan saanut rajalta). Jos siis ei oltaiskaan jostain syysta paasty Vietnamiin ja oltais jo ulkona Laosista, niin sitten oltaiskin jaaty kivasti jumiin no man's landille. Mutta kuten todettu, ei ongelmia. Naytettiin vaan meidan lentoliput Vietnamista eteenpain ja homma toimi tosi hienosti. Ei tarvinnut edes maksella leimaveroja, kuten aikaisemmilla rajan ylityksilla.

Oltiin alunperin ostettu bussiliput Vinhiin, Vietnamiin, koska Hanoihin ei paassyt suoraan. Vinhia kuvailtiin netissa seuraavasti; "To say that Vinh lacks charm is an understatement." Tekstissa mainittiin myos Ita-Saksa ja betoniarkkitehtuuri. Ei siis oltu kauheen innostuneita, etta joudutaan jaamaan sinne yoksi. Paastyamme lahes Vinhiin asti, bussi pysahtyi ja sen eteen kurvasi minibussi, jossa luki ikkunassa Hanoi. Sielta pomppasi ulos poika, joka tuli meidan bussiin huutelemaan haluaako joku Hanoihin. Kaikki lankkarit (-Chiki) halusivat ja bussia vaihdettiin kohtuullisen nopeasti. Hinnaksi poika ilmoitti 10 dollaria. Kun paastiin kyytiin ja maksettiin matka, niin vieressa istuvat paikalliset alkoivat nauramaan ja kertoivatkin sitten ystavallisesti, etta itse he olivat maksaneet matkasta 1 dollarin. Bussiin poimittiin paikallisen tavan mukaan matkan varrelta jatkuvasti lisaa ihmisia, ja loppujen lopuksi bussi oli aivan taynna. 10 dollarilla sai siis istua bussissa 6 tuntia polvet suussa ja paikallinen sylissa. Pohjoisvietnamilainen autoilutyyli ei valttamatta muutenkaan ole niita kaikkein kivoimpia. Tootti pohjassa taysia ja kaikkien ohi on paastava heti. Paastiinpahan illalla kuitenkin jo Hanoihin, ja saatiin huone siita hostellista, josta haluttiinkin. Joten loppu hyvin, kaikki hyvin. Niin ja hostellin naapurista loytyi Ikea.

Tanaan ollaan kavelty vahan ympariinsa, shoppailtu supermarketissa ja kayty ostamassa liput 19.15 alkavaan elokuvanaytokseen. Mennaan katsomaan Twilight: New Moon! Irttareita ei saatu, mutta kaupasta sai onneksi Haribon karkkeja. Ja leffateatterista ostetaan viela popparit. :) Huomenna on vuorossa shoppailua, nahtavyyksia ja illalla lahto junalla Sapaan.

Huomenna Hanoi...

Edelleen Luanga Prabangissa, joka osoittautui tylsemmaksi ja kalliimmaksi kaupungiksi kun kuviteltiin.. Onneks meilla on huoneessa telkkari ja HBO, josta ollaan katteltu (toinen toistaan huonompia) leffoja joka ilta ;) Ollaan myos vaantaydytty lenkille "lyhyehkon" tauon jalkeen..taalla on ihan mukava ilmasto juoksennella, aamulla jopa pikkasen liian viilea!

Eilen kaytiin kattomassa kaupungin lahistolla olevia vesiputouksia, jotka olis voineet olla tosi hienot, jos olis nahnyt jotain niiden miljoonan korealaisen takaa, jotka otti toisistaan kuvia putouksen reunalla ;)

Alla pari kuvaa Vang Viengista ja putouksilta. Palaillaan lisaa Hanoista, kun sinne paastaan, huomenna lahtee Nightbus Vienhiin ja sielta Hanoihin..

Luang Prabang

Tultiinkin kaikki samalla bussilla Vang Viengista Luang Prabangiin. Matka oli kahdeksan tuntia kiemurtelemista vuorten rinteita ylos ja alas. Alaspain tuleminen oli aina vahan jannittavaa kuskimme hienosta ajotyylista johtuen; kova kiihdytys, taysilla mutkaa ja sitten jarrut kiinni. Yllattaen jouduimme muutaman kerran pysahtymaan jaahdyttelytauolle, kun jarrut alkoivat savuttamaan.

Luang Prabangissa on ilmeisesti muutama muukin ihminen, koska guest houset ovat kohtalaisen taynna, siis ne edulliset ainakin. Saatiin onneksi eilen ihan hyvat huoneet (kylmat, pimeat, torakka ja vain toisessa lammin vesi) kymmenella dollarilla ja lahdettiin sitten tanaan aamulla etsimaan uutta. Nyt asutaan kaikki nelja samassa huoneessa (valoisa, lampimat peitot, toivottavasti lammin vesi ja telkkari) noin 15 dollarilla.

Tanaan ollaan tutustuttu kaupunkiin. Kaupunki on kylla ihan kaunis, onhan se paassyt myos Unescon maailmanperinto-listalle. Iloksemme huomasimme, etta lempinahtavyyksiamme, temppeleita, on paljon. Niita nakee joka paikassa, vaikka ei haluaisikaan. Luang Prabang on kylla oikeasta kaunis, mutta laosilaiseksi kaupungiksi kallis paikka. Paistetuista nuudeleista olisi jossain ravintolassa saanut maksaa yli nelja dollaria. Ei jaaty sinne. Tytot kavi tanaan myos hieronnassa, 30 minuuttia olkapaita ja 30 minuuttia jalkahierontaa. Tosin varmaan olis ollut ihan sama, jos olis ottanut ensimmaiset 30 minuuttia paa- tai selkahierontaa. Mutta kivaa se oli silti.

Viime viikolla kaytiin ehka parhaassa kuntokeskuksessa ikina! Vientianessa oli kuntosali, jonka 5 euron kayttomaksuun sisaltyi kuntosalin vapaa kaytto, sauna ja steam room, uima- ja poreallas seka tunnin hieronta. Ihan jees. Voitaisiin Suomessakin kuntoilla vaikka joka paiva, palvelu olis siellakin tallaista.

Muutenkin Vientiane oli aika kiva paikka, paljon mukavampi kuin muut tahan mennessa vieraillut aasialaiset paakaupungit. Kaupunki on paljon pienempi ja siistimpi kuin Bangkok ja Phnom Penh (vain 1,5 miljoonaa asukasta) ja paljon selkeampi ja hallittavampi. Autoilijat jopa pysahtyivat punaisiin valoihin. Vientianessa myos ihmeteltiin kun joka paikassa oli ilmoituksia, joissa luki SEA Games 2009 Vientiane. Ei oikein tajuttu, etta mitkahan kisat on kyseessa, koska eihan taalla ole edes merta. Varsinkin kun loydettiin esite, jossa kerrottiin, missa lajeissa kisoissa kilpaillaan (mm. jalkapallo, tennis, itsepuolustus), niin oltiin ihan ihmeissamme, etta eihan ne kisat liity mereen mitenkaan. Ei mennyt kuin reilu viikko, ennen kuin tajuttiin, etta kirjainyhdistelma SEA on myos lyhenne sanoista South East Asia. Ollaan oltu reissussa kuitenkin vasta reilu kuukausi ja nyt jo aivotoiminta on talla tasolla. Etta mitenkohan sitten toukokuussa...

Suunnitelmissa on nyt olla taalla keskiviikkoon asti (Chiki ehka torstaihin), kayda jollain paivaretkilla huomenna tai tiistaina ja sen jalkeen siirtya seuraavaan paakaupunkiin, Hanoihin (bussimatka kestaa vaan 20 tuntia, jee!!). Heidi on nyt jo ihan jaassa, etta katotaan sitten kun paastaan Hanoihin ja Sapaan. Taalla tosin myydaan ihania lampoisia neuletakkeja, etta eikohan me parjata.

TUBING in Vang Vieng <3

Juhuu! Taas ollaan koko konkkaronkka koossa Vang Viengissa tuubailemassa. Tuubaaminenhan on siis sellasta hauskanpitoa, etta lillutaan autonrenkailla baarista toiseen, meininki on niinku suomessa festareilla, aurinko paistaa ja life is goood. Ainoa miinus koko hommassa on halvat Whiskybucketit, tai lahinna se olo, joka niiden nauttimisen seurauksena "yllattaa" seuraavana aamuna.

Tanne Vang Viengiin vois kylla jaada asumaan: joka toinen paiva vois tuubailla ja joka toinen paiva vaan lohota ja syoda baareissa, joissa naytetaan Friendseja, Family Guyta, Simpsoneita jne 24/7 ;)

Laura ja Chiki kavi toissapaivana myoskin vahan kajakoimassa jokea pitkin, se oli ihan hauskaa hommaa ja maisemat oli hienot! Huomenna Laura ja Chiki lahtee kohti Luang Prabangia, Hanna ja Heidi tulee luultavasti paivan perassa.

Laos on kylla yllattanyt positiivisesti: paikallisten elamanasenne on uskomattoman rento. Taalla ei kukaan yrita kaupata mitaan. Kun yrittaa esim. chekata sisaan hostelliin niin pitaa ensin ite etsia omistaja, joka luultavasti makoilee riippumatossa jossain lahistolla ja ehka jaksaa tulla nayttamaan huoneen, jonka jalkeen menee takasin riippumattoon ja chek-inin voi tehda maybe later :)

Ilmasto taalla pohjosemmassa on ihana, vahan niinkun Suomen kesa, paivalla kuuma kun aurinko paistaa, mutta ei yhtaan hiostavaa. Yolla voi olla tosi viileetakin. Lauralla ja Chikilla oli pari ensimmaista yota kunnon camping-meininki, kun meidan huoneessa ei oo ikkunaluukkuja (pelkat hyttysverkot), eika ollut myoskaan peittoa niin jouduttiin nukkumaan pitkat housut ja pitkahihaset paidat paalla, kaulaliinat kaulassa ja pipot paassa, kun yolla oli niin kylma. Telttailuhenkea nostatti myos se, etta ensimmaiseen vuorokauteen ei tullut ollenkaan vetta.

Seuraavaksi siis suunnataan viela vahan pohjoisemmaksi Luang Prabangiin, jonka jalkeen Laura, Hanna ja Heidi jatkaa Vietnamin puolelle Hanoihin ja Sapaan. Hanoista lennetaan sitten 17.12 Saigonin kautta Manilaan. Chiki suuntaa Luang Prabangista myoskin Vietnamin puolelle, mutta lahtee bussilla kohti Saigonia, josta lentaa sitten Manilaan paivaa ennen meita muita. Eli paasee paivaa ennen meita Manilan McDonaldsiin :) Ollaan perustettu jo aamukampa, kuinka monta paivaa tanaan jaljella siihen, etta paastaan Makkiin!! :D