Heiheihei vaan, pahoittelen etta olen ollut niin kiireinen (l. saamaton) etten ole saanut aikaseksi paiviteltya!! Mutta valehtelematta oon ollut aika busy, koska tanaan on mun 14 paiva putkeen toissa ja huomenna + tiistaina vihdoin ekat VAPAAT! No rahan tuloa ei voi estaa, toisaalta..
Saavuin siis aika tasan pari viikkoa sitten tanne Port Stephensiin, Bobs farmille Wonganellaan. Sain heti kattelyssa ihan aimoannoksen duunia, koska eka paiva oli Valentines Day, joka on taalla kiireisin paiva vuodessa! Tyonkuvaan kuuluu paa-asiassa viinin maistattaminen ja ihmisten kanssa hopottaminen, mutta hyvin suuri osa on myos tan hamahakinseittien vuoraaman rakennuksen totaalinen siivoaminen. Naa paikalliset tyontekijat on tosi hauskaa ja rentoa porukkaa, mutta tyo"moraali" niilla on vahan eri kun Suomessa eli toisin sanoen, MIKAAN (muu kun surffaaminen) ei kiinnosta ja kun tyoaika loppuu neljalta niin neljalta tipahta ratti kadesta lattialle ja seuraava saa sen sitten aamulla siita poimia :DD
Eli toisin sanoen, siivoomisen osalta tyonsarkaa on loputtomasti, viinin maistattamisen osalta sitten hiljasempaa! Viime viikonloppuna meidan kokki otti loparit (ilmaisi taman siis siten, etta ei vain saapunut su aamuna toihin, vaikka lounaita oli buukattu sille paivalle) joten ma oon nyt sitten ainoa tyontekija taalla.
Asun taalla viinitilalla olevassa 10 hengen Villassa, jossa on kaikki faciliteetit kunnossa, loytyy poreamme ja elokuvascreeni jne.. Mutta joku on aika viisaasti joskus keksinyt niin eipa silla luksuksella paljoa tee, jos ei oo ketaan jonka kanssa se jakaa.
Noh, onneksi viime viikonloppuna sain sitten viinitilan omistajan, Elinan,vanhemmat tanne mun seuraksi! Elakkeella olevat Maija ja Timo ovat olleet oikeen hauskaa seuraa! Maija on elakkeella oleva lastenlinnan lasten psykologi (ja jos Teirikot lukevat tata niin Maija on siis Antin pitka-aikainen kollega Lastenlinnasta: Antille Maijalta terveisia!!). Timo puolestaan on elakoitynyt ooppera/kuorolaulaja ja onkin ilahduttanut meita lukuisilla serenadeilla iltaisin :) Ollaan vietetty mukavia iltoja syoden hyvaa ruokaa (Maija ja Timo on olleet niin ihania, etta mulla on ollut joka ilta ruoka valmiina pyodassa, kun oon tullut toista) ja juoden ilmaista "left over" -viinia cellar doorista. Maija ja Timo ovat myos dekkarikirjailijoita ja oon jo paassyt heidan seuraavaan kirjaansa, jonka idea on murhamysteeri Australialaisella viinitilalla ;) sanoin, etta alkaa kertoko enempaa ennen kuin oon kotona taalta!!
Sitten taalla on myos Sherlock, Elinan ja Michaelin koira, joka on pitanyt meista hyvaa huolta!! Sherlock on aina mun kanssa toissa cellar doorissa ja haukkuu aina hirveasti kun asiakkaat tulee sisaan ;) mutta se on hirvean hyvakaytoksinen ja kiltti!
Ja kiitos kaikille tsunamivaroituksista: taalla ei mitaan hataa! Painvastoin aamulla kun herasin ja yritin saada televisiosta jotain tietoa Chilen maanjaristyksesta ja Australian tsunamivaroituksesta niin kaikilla kanavilla naytettiin jotain aivan muuta! Kun lopulta loysin kanavan, missa asiasta puhuttiin niin siina naytettiin livekuvaa Bondi beachilta, jossa ihmiset olivat iloisesti uimassa viela 30 min ennen kuin Tsunamin oli ennustettu "iskevan". 15 min ennen tsunamin ennustettua tuloa lifeguardit pikkuhiljaa alkoivat huutelemaan ihmisia pois vedesta!! Mutta ei se tsunami tosiaan jaksanut tanne asti, joissain paikoissa oli kai ollut normaalia korkeampi high tide mutta muuten ei oo nakynyt mitaan ja rannat on kasittaakseni auki!!
Huomenna on siis ensimmainen vapaapaiva ja oon jo varannut surffilessonin, vihdoin :)Nyt oon onneksi saanut Elinan ja Michaelin auton kayttoon, koska taalta farmilta on 15km matka lahimpaan kauppaan, joten ilman autoa oisin aika eristyksissa. Sellasella isolla katumaasturilla ma taalla sitten ajelen koiran kanssa, ihan hyvin menee jo vaaralla puolella ajaminen!! :)
Ja jeejee enaa 3 vkoa toissa, ja tasta lahtien mulla on aina ma-ti vapaa! ja sitten Hanna tuleekin ja treffataan Brisbanessa, can't wait :)
Koitan paivitella vahan useemmin niin ei tuu joka kerta tallasta romaania :D
Haleja!!
lauantai 27. helmikuuta 2010
perjantai 26. helmikuuta 2010
Porriaisia paossa
Tai no ei niilla ole siipia, mutta siis talla hetkella (kello 5.27 aamuyolla) pakoillaan Heidin kanssa nettikahvilassa meidan huoneen vallottaneita bedbugseja. Tiedoksi niille jotka eivat ole kyseisiin kiehtoviin otuksiin tutustuneet, kyseessa on siis pieni tuholaishyonteinen, joka elaa mm. sangyssa, imee verta ja jattaa hyttysenpureman nakoisia kutiavia paukamia. Aikuisen otokan nakee ihan paljaalla silmalla mutta niita kehitysvaiheessa olevia ei valttamatta nae. Ja siksi niista onkin niin hauska paasta eroon. Kohta mennaan takaisin huoneeseen tarkistamaan rinkan sisustat ja kunhan paasemme seuraavaan matkakohteeseen, koko rinkan sisalto paasee pesuun. Ollaan sitten vissiin yksi paiva alasti. Etta sellaista. Ja eilen aamulla viela nimenomaan vaihdoimme hotellia, koska edellinen oli vahan nuhjuinen (olihan se kyykkyvessa vahan kamanen, mutta silti...).
Eipa ole tama Jakarta paljastanut meille parhaita puoliaan. Aikamoinen pudotus oli saapua tanne Langkawin hauskuuden ja Kuala Lumpurin luksushotellin jalkeen (mahtava sanky, taulutelkkari, jaakaappi ja vedenkeitin, parkettilattia, kylpytakit ja aamutohvelit seka orgaaniset hygieniatuotteet kylpyhuoneessa. Ja kaikki tama vain 26 eurolla!!). Itse kaupunki, tai ainakin sen keskusta, on kaunis, paljon puistoja ja yllattavan siistia, mutta ihmiset eivat niinkaan ole niin ihastuttavia. Indonesia on tahan mennessa pahin maa, jos mietitaan tuijotuksen ja huutelujen maaraa. Kaikki rakastavat meita, vain koska meilla on vaalea iho ja vaaleat hiukset. Aikaisemmin huomio on ollut ihan positiivista ja hauskaa, ihmiset ovat tervehtineet. Taalla meille kuitenkin huudellaan ties mita indonesiaksi ja se ei aina ole niin kauhean miellyttavaa. Eilen juhlittiin ilmeisesti profeetta Muhammedin syntymapaivaa ja paiva oli public holiday, joten tiet ja puistot olivat normaalia kansoitetummat. Ja kaikki halusivat ilmaista palavan rakkautensa meita kohtaan...
Noin kolmen tunnin paasta jatkamme kuitenkin onneksi jo matkaa Bandungiin, joka on ilmeisesti yksi Javan suurimmista kaupungeista. Tarkoitus oli menna Phangandaraniin (tai johonkin vastaavaan...), mutta menimme vahingossa ostamaan lippuja vaaralta juna-asemalta, joten muutimme suunnitelmia sen mukaisesti. Phangandaran on vuorossa sitten kenties Bandungin jalkeen (jos vaikka Bandungissa olisi vain yksi juna-asema...).
Javalla kaymme edella mainittujen paikkojen lisaksi Yogyakartassa ja sen jalkeen jatkamme matkaa Balille. Talla kertaa tarkoituksena on kierrella enemmankin Balilla eika vain jumittaa Kuta Beachilla. Noin kahden viikon paasta lennankin sitten kahdeksi paivaksi Singaporeen ja sen jalkeen Aasia on mun kohdalta ohitse. Taytyy kylla myontaa, etta se on jopa ihan todella miellyttava ajatus. Onhan taalla nyt jo nelja kuukautta vietetty ja alan olla todella innoissani Australiasta. Varsinkin nyt, kun sain vihdoin buukattua Lauralle ja mulle viiden paivan surf campin. En malta odottaa!! :) Lisaksi haluan vain jonnekin, missa kukaan ei kiinnita muhun mitaan huomiota ja kadulla saa kavella rauhassa... :)
Mutta nyt otokat kutsuvat! Seuraavia paivityksia odotellessa. Vinkvink Laura... ;)
Terkkuja!
Hanna
Eipa ole tama Jakarta paljastanut meille parhaita puoliaan. Aikamoinen pudotus oli saapua tanne Langkawin hauskuuden ja Kuala Lumpurin luksushotellin jalkeen (mahtava sanky, taulutelkkari, jaakaappi ja vedenkeitin, parkettilattia, kylpytakit ja aamutohvelit seka orgaaniset hygieniatuotteet kylpyhuoneessa. Ja kaikki tama vain 26 eurolla!!). Itse kaupunki, tai ainakin sen keskusta, on kaunis, paljon puistoja ja yllattavan siistia, mutta ihmiset eivat niinkaan ole niin ihastuttavia. Indonesia on tahan mennessa pahin maa, jos mietitaan tuijotuksen ja huutelujen maaraa. Kaikki rakastavat meita, vain koska meilla on vaalea iho ja vaaleat hiukset. Aikaisemmin huomio on ollut ihan positiivista ja hauskaa, ihmiset ovat tervehtineet. Taalla meille kuitenkin huudellaan ties mita indonesiaksi ja se ei aina ole niin kauhean miellyttavaa. Eilen juhlittiin ilmeisesti profeetta Muhammedin syntymapaivaa ja paiva oli public holiday, joten tiet ja puistot olivat normaalia kansoitetummat. Ja kaikki halusivat ilmaista palavan rakkautensa meita kohtaan...
Noin kolmen tunnin paasta jatkamme kuitenkin onneksi jo matkaa Bandungiin, joka on ilmeisesti yksi Javan suurimmista kaupungeista. Tarkoitus oli menna Phangandaraniin (tai johonkin vastaavaan...), mutta menimme vahingossa ostamaan lippuja vaaralta juna-asemalta, joten muutimme suunnitelmia sen mukaisesti. Phangandaran on vuorossa sitten kenties Bandungin jalkeen (jos vaikka Bandungissa olisi vain yksi juna-asema...).
Javalla kaymme edella mainittujen paikkojen lisaksi Yogyakartassa ja sen jalkeen jatkamme matkaa Balille. Talla kertaa tarkoituksena on kierrella enemmankin Balilla eika vain jumittaa Kuta Beachilla. Noin kahden viikon paasta lennankin sitten kahdeksi paivaksi Singaporeen ja sen jalkeen Aasia on mun kohdalta ohitse. Taytyy kylla myontaa, etta se on jopa ihan todella miellyttava ajatus. Onhan taalla nyt jo nelja kuukautta vietetty ja alan olla todella innoissani Australiasta. Varsinkin nyt, kun sain vihdoin buukattua Lauralle ja mulle viiden paivan surf campin. En malta odottaa!! :) Lisaksi haluan vain jonnekin, missa kukaan ei kiinnita muhun mitaan huomiota ja kadulla saa kavella rauhassa... :)
Mutta nyt otokat kutsuvat! Seuraavia paivityksia odotellessa. Vinkvink Laura... ;)
Terkkuja!
Hanna
keskiviikko 17. helmikuuta 2010
Pikainen paivitys Kuala Lumpurista
Tuntuu, etta ihan mihin tahansa Malesiassa haluais menna, niin aina paatyy kuitenkin Kuala Lumpuriin. Borneolla vietettiin pari paivaa meren keskella reefv resortilla ja sen jalkeen palattiin Kota Kinabaluun juhlimaan kiinalaista uutta vuotta. Oli kylla laimeimmat uuden vuoden bileet ikina, istuttiin kolmistaan baarissa Heidin ja portugalilaisen Nunon kanssa... Noh, ainakin meilla oli hauskaa.
Kidnappaajista huolimatta selvittiin siis kuitenkin pois Borneolta takaisin Malesian niemimaalle. Kuala Lumpurissa vietettiin pari paivaa kierrellen ja katsellen (ei ole varaa shoppailla kun taa on niin hemmetin kallis maa) ja tiistaina lahdettiin Taman Negara National Parkiin. Eilen kaytiin trekkailemassa sademetsassa ja sitten akkia mahdollisimman kauas koko puistosta ennen kuin pimea ehti taas laskeutua. Tiistai-iltana meinattiin molemmat Heidin kanssa saada vahintaan sydankohtaus kun tutustuttiin paikallisiin lentaviin jattikokoisiin otokoihin, jotka syoksyilivat paattomasti paikasta toiseen. Ei voitu tehda illalla mitaan muuta kuin istua hotellihuoneessa ovet ja ikkunat tiiviisti kiinni ja syoda suklaata. :) Taidettiin herattaa jonkinmoista hilpeytta paikallisissa asukkaissa, kun kiljuttiin, naurettiin ja syoksyiltiin eteenpain kun yritettiin paasta takaisin hotellille illalliselta. Hyva etta saatiin vetta (ja sita suklaata) ostettua kun oltiin niin kauhuissamme niista otoikoista. Niita oli ihan joka paikassa!
Tanaan oli sitten tarkoitus lahtea Perhentian Islandille Malesian itarannikolle, mutta koska ei oltu aivan varmoja, josko monsuuni on loppunut viela vai ei niin ei sitten otettu sita riskia, etta istutaan kolme paivaa hotellihuoneessa kaatosadetta paossa (ja talla meidan Malesian tuurilla niin olisi todellakin tapahtunut). Niinpa tanaan aamulla otettiin bussi Kuala Lumpuriin ja buukattiin liput yobussiin Kuala Perlisiin, josta jatketaan huomenna aamulla matkaa Langkawille (saari Malesian lansirannikolla). Langkawilla makoillaan auringossa (tai ainakin Heidi makaa, mina ja palanut ja kesinyt selkani saatetaan pysya varjossa...) muutama paiva ja tiistaiaamuna palataan minnekas muualle kuin Kuala Lumpuriin. Mulla on taalla yks kaveri vaihdossa ja ens viikon keskiviikkona oliskin tarkoitus nahda vihdoin ja viimein Mimmi taalla (on osoittautunut harvinaisen vaikeaksi saada aikataulut yhteensopiviksi).
Ensi viikon torstaina lennetaan takaisin Indonesiaan, talla kertaa Javalle, Jakartaan. Nailla mennaan eteenpain nyt ainakin viikko. Katsellaan sitten uudestaan, miten suunnitelmat on jo ehtineet muuttua. :)
Terkkuja! Hanna
Kidnappaajista huolimatta selvittiin siis kuitenkin pois Borneolta takaisin Malesian niemimaalle. Kuala Lumpurissa vietettiin pari paivaa kierrellen ja katsellen (ei ole varaa shoppailla kun taa on niin hemmetin kallis maa) ja tiistaina lahdettiin Taman Negara National Parkiin. Eilen kaytiin trekkailemassa sademetsassa ja sitten akkia mahdollisimman kauas koko puistosta ennen kuin pimea ehti taas laskeutua. Tiistai-iltana meinattiin molemmat Heidin kanssa saada vahintaan sydankohtaus kun tutustuttiin paikallisiin lentaviin jattikokoisiin otokoihin, jotka syoksyilivat paattomasti paikasta toiseen. Ei voitu tehda illalla mitaan muuta kuin istua hotellihuoneessa ovet ja ikkunat tiiviisti kiinni ja syoda suklaata. :) Taidettiin herattaa jonkinmoista hilpeytta paikallisissa asukkaissa, kun kiljuttiin, naurettiin ja syoksyiltiin eteenpain kun yritettiin paasta takaisin hotellille illalliselta. Hyva etta saatiin vetta (ja sita suklaata) ostettua kun oltiin niin kauhuissamme niista otoikoista. Niita oli ihan joka paikassa!
Tanaan oli sitten tarkoitus lahtea Perhentian Islandille Malesian itarannikolle, mutta koska ei oltu aivan varmoja, josko monsuuni on loppunut viela vai ei niin ei sitten otettu sita riskia, etta istutaan kolme paivaa hotellihuoneessa kaatosadetta paossa (ja talla meidan Malesian tuurilla niin olisi todellakin tapahtunut). Niinpa tanaan aamulla otettiin bussi Kuala Lumpuriin ja buukattiin liput yobussiin Kuala Perlisiin, josta jatketaan huomenna aamulla matkaa Langkawille (saari Malesian lansirannikolla). Langkawilla makoillaan auringossa (tai ainakin Heidi makaa, mina ja palanut ja kesinyt selkani saatetaan pysya varjossa...) muutama paiva ja tiistaiaamuna palataan minnekas muualle kuin Kuala Lumpuriin. Mulla on taalla yks kaveri vaihdossa ja ens viikon keskiviikkona oliskin tarkoitus nahda vihdoin ja viimein Mimmi taalla (on osoittautunut harvinaisen vaikeaksi saada aikataulut yhteensopiviksi).
Ensi viikon torstaina lennetaan takaisin Indonesiaan, talla kertaa Javalle, Jakartaan. Nailla mennaan eteenpain nyt ainakin viikko. Katsellaan sitten uudestaan, miten suunnitelmat on jo ehtineet muuttua. :)
Terkkuja! Hanna
maanantai 8. helmikuuta 2010
Borneolta paivaa!!
Ei kuule Laura ole taalla viidakossa nettia ihan joka nurkalla, sen takia tulee paivitykset valilla vahan viiveella. ;)
Borneolla siis ollaan edelleen, talla hetkella Sempornassa, jossa ainakin brittien ja jenkkien suurlahetystojen mukaan on niin suuri terroristiuhka ja kidnappausvaara, etta kaikki vahankaan jarkevat ihmiset kiertaa tan paikan kaukaa. Suomen suurlahetystossa tosin oltiin sita mielta, etta moinen pelottelu on turhaa, ei ne ainakaan oo mitaan kuullut ja ei taalla ketaan oo kidnapattu viimeseen pariin vuoteen, joten sinne vaan. :D Noudatimme luonnollisesti oman suurlahetystomme asiantuntevaa ohjeistusta ja eilen saavuimme kylapahaseen, jonka ainoa houkutus on upeat sukellus- ja snorklausvedet.
Ennen Sempornan kuulumisia kuitenkin nopea kertaus tahan astisesta Borneon kierroksesta. Edellisen viikon sunnuntaina suuntasimme Ranauhun. En suosittele. Kaupungista loytyy mittava joukko islamilaisia ravintoloita ja autokorjausliikkeita, mutta siina se. Ranau on kuitenkin Kinabalu National parkin lahin kaupunkin, mika selittaa vierailumme siella. Keskiviikkona kaytiinkin sitten trekkaamassa sademetsassa kansallispuiston luontopoluilla (Mt. Kinabalun valloittaminen jai talla kertaa valiin vaillinaisten varusteiden takia). Kansallispuistot tuntuvat olevan ainoita paikkoja joissa taalla sademetsaa enaa nakee. Muualla maisemaa hallitsevat aika tehokkaasti palmuoljyplantaasit. Naky on oikeesti aika surullinen.
Tiistaina jatkoimme matkaa Sandakaniin, jossa onnistuimme loytamaan kohtuullisen edullisen ja siistin hostellin. Hostellin omisti ihana iakas pariskunta, jolle riitti hauskuutta jatkuvissa pyynnoissamme saada kiehuvaa vetta (nuudeleita ja teeta varten tietysti, Malesia on kallis maa, ei taalla ole varaa syoda jatkuvasti ulkona...). Keskiviikkona tutuistuimme Sandakanin nahtavyyksiin(?) ja torstaina lahdimme heti aamutuimaan katsomaan orankeja. Orankipuiston kaikki luontopolut olivat yllatys yllatys suljettu huoltotoimenpiteiden takia, joten 10 dollarin paasymaksulla saimme katsella 15 minuutin ajan, kun orankeja syotettiin ja siina se. Ei saatu edes kuvia, kun kameran vieminen alueella olisi maksanut erikseen. Hienoinen pettymys tama kokemus, joskin orangit olivat uskomattoma suloisia ja hauskoja.
Seuraava etappi matkallamme oli Sukau. Sukau sijaitsi keskella ei-mitaan eika siella ollut yhtaan mitaan. Paitsi guest houseja, joki, veneita ja elaimia. Majapaikkamme naytti aivan silta kuin mokille olisi tullut. Punainen rakennus veden aarella ja metsan reunassa. Vesi ei tosin ollut jarvi vaan Kinabatangan-joki, joka on kuuluisa elaimistostansa. Heidin kanssa kavimme kahdella veneajelulla ja kerran metsikossa kavelemassa ja naimme monia erilaisia lintuja, kahden- tai kolmenlaisia apinoita, kaarmeen, oravia, kaksi liskoa (toinen oli jarjettoman kokoinen, luulin sita krokotiiliksi) ja varmaan vaikka mita muuta mita en nyt muista. Joessa asustelee myos ihan oikeita krokotiileja, mutta ne pysyttelivat talla kertaa suureksi harmiksemme piilossa.
Eilen sitten saavuimme tanne Sempornaan. Heidi paasi jo tanaan sukeltamaan Sipadan Islandille, yhdelle maailman kauneimmista sukelluspaikoista, jolle paasee ainoastaan rajoitettu maara ihmisia paivassa. Oli kuulemma nakynyt paljon erilaisia kaloja, kilpikonnia ja hirveesti haita. Huomenna mennaan molemmat Sibuan Islandille, Heidi sukeltaan ja ma snorklaileen. Ainakin tanaan snorklailijatkin oli nahnyt kilpikonnia, joten odotukset on korkealla.
Illalla siirrymme Sempornasta veneella kymmenen minuutin matkan paahan mereen paalujen paalle rakennettuun resortiin. Pari paivaa vietamme siella all inclusive -lomaa uiden ja snorklaillen, riippumatossa rentoutuen, aurinkoa ottaen ja lukien. Eipa siella oikeesti juuri muuta voi tehdakaan. Varatessamme lomaa meidan piti allekirjoittaa vastuuvapauslauseke, joka sisalsi ilmaisun "...caused directly or indirectly by an act of God." Eikohan se aikalailla kata sitten kaiken. :D
Perjantaina matkaamme takaisin Kota Kinabaluun juhlistamaan kiinalaista uutta vuotta ja sunnuntaina palaamme takaisin Malesian niemimaalle. Mutta siita sitten myohemmin (kunhan itsekin tiedamme). :)
t. hanna
Borneolla siis ollaan edelleen, talla hetkella Sempornassa, jossa ainakin brittien ja jenkkien suurlahetystojen mukaan on niin suuri terroristiuhka ja kidnappausvaara, etta kaikki vahankaan jarkevat ihmiset kiertaa tan paikan kaukaa. Suomen suurlahetystossa tosin oltiin sita mielta, etta moinen pelottelu on turhaa, ei ne ainakaan oo mitaan kuullut ja ei taalla ketaan oo kidnapattu viimeseen pariin vuoteen, joten sinne vaan. :D Noudatimme luonnollisesti oman suurlahetystomme asiantuntevaa ohjeistusta ja eilen saavuimme kylapahaseen, jonka ainoa houkutus on upeat sukellus- ja snorklausvedet.
Ennen Sempornan kuulumisia kuitenkin nopea kertaus tahan astisesta Borneon kierroksesta. Edellisen viikon sunnuntaina suuntasimme Ranauhun. En suosittele. Kaupungista loytyy mittava joukko islamilaisia ravintoloita ja autokorjausliikkeita, mutta siina se. Ranau on kuitenkin Kinabalu National parkin lahin kaupunkin, mika selittaa vierailumme siella. Keskiviikkona kaytiinkin sitten trekkaamassa sademetsassa kansallispuiston luontopoluilla (Mt. Kinabalun valloittaminen jai talla kertaa valiin vaillinaisten varusteiden takia). Kansallispuistot tuntuvat olevan ainoita paikkoja joissa taalla sademetsaa enaa nakee. Muualla maisemaa hallitsevat aika tehokkaasti palmuoljyplantaasit. Naky on oikeesti aika surullinen.
Tiistaina jatkoimme matkaa Sandakaniin, jossa onnistuimme loytamaan kohtuullisen edullisen ja siistin hostellin. Hostellin omisti ihana iakas pariskunta, jolle riitti hauskuutta jatkuvissa pyynnoissamme saada kiehuvaa vetta (nuudeleita ja teeta varten tietysti, Malesia on kallis maa, ei taalla ole varaa syoda jatkuvasti ulkona...). Keskiviikkona tutuistuimme Sandakanin nahtavyyksiin(?) ja torstaina lahdimme heti aamutuimaan katsomaan orankeja. Orankipuiston kaikki luontopolut olivat yllatys yllatys suljettu huoltotoimenpiteiden takia, joten 10 dollarin paasymaksulla saimme katsella 15 minuutin ajan, kun orankeja syotettiin ja siina se. Ei saatu edes kuvia, kun kameran vieminen alueella olisi maksanut erikseen. Hienoinen pettymys tama kokemus, joskin orangit olivat uskomattoma suloisia ja hauskoja.
Seuraava etappi matkallamme oli Sukau. Sukau sijaitsi keskella ei-mitaan eika siella ollut yhtaan mitaan. Paitsi guest houseja, joki, veneita ja elaimia. Majapaikkamme naytti aivan silta kuin mokille olisi tullut. Punainen rakennus veden aarella ja metsan reunassa. Vesi ei tosin ollut jarvi vaan Kinabatangan-joki, joka on kuuluisa elaimistostansa. Heidin kanssa kavimme kahdella veneajelulla ja kerran metsikossa kavelemassa ja naimme monia erilaisia lintuja, kahden- tai kolmenlaisia apinoita, kaarmeen, oravia, kaksi liskoa (toinen oli jarjettoman kokoinen, luulin sita krokotiiliksi) ja varmaan vaikka mita muuta mita en nyt muista. Joessa asustelee myos ihan oikeita krokotiileja, mutta ne pysyttelivat talla kertaa suureksi harmiksemme piilossa.
Eilen sitten saavuimme tanne Sempornaan. Heidi paasi jo tanaan sukeltamaan Sipadan Islandille, yhdelle maailman kauneimmista sukelluspaikoista, jolle paasee ainoastaan rajoitettu maara ihmisia paivassa. Oli kuulemma nakynyt paljon erilaisia kaloja, kilpikonnia ja hirveesti haita. Huomenna mennaan molemmat Sibuan Islandille, Heidi sukeltaan ja ma snorklaileen. Ainakin tanaan snorklailijatkin oli nahnyt kilpikonnia, joten odotukset on korkealla.
Illalla siirrymme Sempornasta veneella kymmenen minuutin matkan paahan mereen paalujen paalle rakennettuun resortiin. Pari paivaa vietamme siella all inclusive -lomaa uiden ja snorklaillen, riippumatossa rentoutuen, aurinkoa ottaen ja lukien. Eipa siella oikeesti juuri muuta voi tehdakaan. Varatessamme lomaa meidan piti allekirjoittaa vastuuvapauslauseke, joka sisalsi ilmaisun "...caused directly or indirectly by an act of God." Eikohan se aikalailla kata sitten kaiken. :D
Perjantaina matkaamme takaisin Kota Kinabaluun juhlistamaan kiinalaista uutta vuotta ja sunnuntaina palaamme takaisin Malesian niemimaalle. Mutta siita sitten myohemmin (kunhan itsekin tiedamme). :)
t. hanna
Officelta paivaa
Niin tanaan oli sitte ensimmainen paiva taas tyolaisen arjessa pitkasta aikaa. Toimistolla oon toisaalta ollu jo muutaman paivan koska asun taalla nykyaan, siis kirjaimellisesti. Toisin sanoen, ilmaisten majotusten putki jatkuu. Penthousen jalkeen oli yhen yon hostellissa, jossa tutustuin tosi kivoihin tyyppeihin ja koko yo menikin siina Goonia juodessa :)
Mun pomo Elina kuitenkin laitto sitten viestia, etta toimistolla ei juuri koskaan oo ketaan, joten voin asua siella for free jos haluan! ja mikas siina, kavin supermarketista ostamassa hanaan kiinnitettavan "kasisuihkun", jolla ihan hyvin saa suihkuteltua ja sohvalla on ihan mukava nukkua, on jopa peitot ja tyynytkin.
Oon nyt tosiaan tan viikon me,ti,ke toissa taalla Elinan ja Michaelin koulutusfirmassa (niilla on yhteensa 3 firmaa). Ne jarjestaa sellasia kursseja ja mun hommiin kuuluu ottaa vieraat vastaan, kattaa niille ateriat jne. (ruuat tulee cateringista ja tanaan niita jai yli niin paljon, etta niilla vois ruokkia puolet Nigerian lapsista, mutta nyt ne on yksin MUN :P). Tanaan paasin jopa heti ekan paivan kunniaks avaamaan tukkeutunutta miesten vessaa!! etta onneks on 3 vuotta oikista takana, ne skilssit tulee taalla todella tarpeeseen :P
Mutta taa on ihan hyva diili, saan ilmasen majotuksen ja catering left overit koko viikoks ja myoskin lapparin ja ilmasen netin!
Perjantaina lahen sitte Port Stephensiin sinne viinitilalle! en viela yhtaan tieda, kauan oon siella, mita teen siella, tiedan vaan etta meen sinne!! Ja yhteensa oon toissa huhtikuun alkuun, jollon treffaan Hannan Byron Bayssa ja mennaan sielta Sallaa vastaan Sydneyyn ku Salla tulee 12.4 (mun synttareita juhlimaan tietty :P)!!jee!
Ja ostin just lennon Aucklandista Los Angelesiin 3.5. Naan Chikin siella ja mennaan pariks viikoks roadtripille Califooorniaan :) ja nailla nakymin 20.5 lennetaan sitte kotiin.
Eikai tassa nyt muuta ihmeempaa, laitan sitte kuulumisia Port Stephensista!
Missing you, pus!
Mun pomo Elina kuitenkin laitto sitten viestia, etta toimistolla ei juuri koskaan oo ketaan, joten voin asua siella for free jos haluan! ja mikas siina, kavin supermarketista ostamassa hanaan kiinnitettavan "kasisuihkun", jolla ihan hyvin saa suihkuteltua ja sohvalla on ihan mukava nukkua, on jopa peitot ja tyynytkin.
Oon nyt tosiaan tan viikon me,ti,ke toissa taalla Elinan ja Michaelin koulutusfirmassa (niilla on yhteensa 3 firmaa). Ne jarjestaa sellasia kursseja ja mun hommiin kuuluu ottaa vieraat vastaan, kattaa niille ateriat jne. (ruuat tulee cateringista ja tanaan niita jai yli niin paljon, etta niilla vois ruokkia puolet Nigerian lapsista, mutta nyt ne on yksin MUN :P). Tanaan paasin jopa heti ekan paivan kunniaks avaamaan tukkeutunutta miesten vessaa!! etta onneks on 3 vuotta oikista takana, ne skilssit tulee taalla todella tarpeeseen :P
Mutta taa on ihan hyva diili, saan ilmasen majotuksen ja catering left overit koko viikoks ja myoskin lapparin ja ilmasen netin!
Perjantaina lahen sitte Port Stephensiin sinne viinitilalle! en viela yhtaan tieda, kauan oon siella, mita teen siella, tiedan vaan etta meen sinne!! Ja yhteensa oon toissa huhtikuun alkuun, jollon treffaan Hannan Byron Bayssa ja mennaan sielta Sallaa vastaan Sydneyyn ku Salla tulee 12.4 (mun synttareita juhlimaan tietty :P)!!jee!
Ja ostin just lennon Aucklandista Los Angelesiin 3.5. Naan Chikin siella ja mennaan pariks viikoks roadtripille Califooorniaan :) ja nailla nakymin 20.5 lennetaan sitte kotiin.
Eikai tassa nyt muuta ihmeempaa, laitan sitte kuulumisia Port Stephensista!
Missing you, pus!
maanantai 1. helmikuuta 2010
Penthousesta kajahtaa!! :)
Heiheihei!! Elama Sydneyssa on ihanaa (ja ihanan kallista!!). Oon kylla ihan rakastunu tahan kaupunkiin, ekan viikon asuin Glebessa 4 hengen dormissa. Glebe on ihanan sopoa aluetta :)
Sunnuntaina olin ekaa kertaa kunnolla beachilla, Coogeella joka on vahan ku Bondi pienemmassa mittakaavassa..En oo kauheesti kerenny kattella ns. turistinahtavyyksia, mutta aasian temppeleista viisastuneena, en ma oo paljon niita kaivannukkaan. Paljon ihanampaa on vaan kavella kaupungilla, olla rannalla ja istuskella ihanissa katukuppiloissa...
Eilen selkeni myos mun tyojutut vihdoinkin. Oon kylla niin onnekas!! Sain Juridiasta Elina Koivumaelta sen opiskeluaikaisen kaverin yhteystiedot. Opiskelukaveri, jonka nimi myoskin on Elina, omistaa taalla Sydneyssa miehensa kanssa IT-yrityksen ja viinitilan Port Stephensissa 2,5 h Sydneysta pohjoiseen. Tapasin siis eilen Elinan ja Michaelin, jotka oli molemmat ihan mielettoman mukavia ja lupasi mulle toita helmi-maaliskuuksi seka taalla sydneyssa assarin hommia IT-firmassa etta viinitilalla Port Stephensissa "jokapaikanhoylan" hommia: respan hoitamista, viinin maistattamista, ruohonleikkuuta, mokin rakentamista jne..:) Majotus molemmissa kaupungeissa osoittautuu kylla varmaan ongelmaksi, jos teen osapaivaisesti seka taalla etta Port Stephensissa niin ei oo varaa maksaa pysyvaa majotusta molemmissa.
No ainakin aluksi Elina ja Michael lupasi, etta saan asua siella viinitilalla 5star villassa. Ne lupas antaa mulle niitten koirankin seuraksi, koska ne sano, etta se on keskella ei mitaan, vahan kun ois suomessa kesamokilla yksin :P ja autoa kuulemma tartten kun siella PS:ssa pitkat valimatkat. Ja kuulemma tosi hyvaa surffia. Ja elina ehdotti myos etta mentais yhessa sukeltamaan siella!! :)
Mun majotus on myos taalla sydneyssa talla hetkella vahan kohentunut. Tavattiin Chikin kanssa sillon Laosissa yks aussipariskunta, Hugh ja Izzie. Se Hugh opiskelee sydneyssa ja laitto mulle viestia kun tulin tanne, etta jos mulla ei oo majotusta niin silla on paikka missa voi yopya. No aluks ajattelin, etta se majotus on varmaan sen opiskelijakampan sohvalla, et en tiia haluunko menna..Mut sitten kuitenkin aattelin etta ilmanen majotus on aina ilmanen, joten sanoin, etta tuun sen luo muutamaks paivaks ennen kun loydan jonkun halvan hostellimajotuksen tms..
Noh, muutin sitten tanaan sen luo. Se sano, etta tavataan lounasaikaan Macquarie streetilla. Ajattelin, etta sen Uni on varmaan siina vieressa, koska se on siis vastapaata Parlamenttia ja oopperatalon vieressa. Ei vaan, se asunto on Macquarie streetilla, 11. kerroksessa merinakoalalla, 5 tahden penthouse, jossa asun YKSIN!! se on sen vanhempien kaupunkiasunto, joten saan olla siella ainakin viikon loppuun asti, en tieda tuleeko ne sillon. Ja Hugh ei siis asu siella, joten its all mine :D siel on kylpyammeet ja jopa pyyhkeenlammitin (ootteko ikina nahny sellasta :D) onhan se kivempi kuivata lampimaan pyyhkeeseen ku kylmaan ;)Ja kaikki tama siis Jack Daniels pullon hinnalla!!
Mut nyt mun taytyy lahtee shoppailee, koska en kehtaa menna mun penthouseen nayttaen rahjaselta backpackerilta rikkinaisissa flipflopeissa :DD
Love juu all, ja Chikilta terkkuja Canadasta!!! XOXO
Sunnuntaina olin ekaa kertaa kunnolla beachilla, Coogeella joka on vahan ku Bondi pienemmassa mittakaavassa..En oo kauheesti kerenny kattella ns. turistinahtavyyksia, mutta aasian temppeleista viisastuneena, en ma oo paljon niita kaivannukkaan. Paljon ihanampaa on vaan kavella kaupungilla, olla rannalla ja istuskella ihanissa katukuppiloissa...
Eilen selkeni myos mun tyojutut vihdoinkin. Oon kylla niin onnekas!! Sain Juridiasta Elina Koivumaelta sen opiskeluaikaisen kaverin yhteystiedot. Opiskelukaveri, jonka nimi myoskin on Elina, omistaa taalla Sydneyssa miehensa kanssa IT-yrityksen ja viinitilan Port Stephensissa 2,5 h Sydneysta pohjoiseen. Tapasin siis eilen Elinan ja Michaelin, jotka oli molemmat ihan mielettoman mukavia ja lupasi mulle toita helmi-maaliskuuksi seka taalla sydneyssa assarin hommia IT-firmassa etta viinitilalla Port Stephensissa "jokapaikanhoylan" hommia: respan hoitamista, viinin maistattamista, ruohonleikkuuta, mokin rakentamista jne..:) Majotus molemmissa kaupungeissa osoittautuu kylla varmaan ongelmaksi, jos teen osapaivaisesti seka taalla etta Port Stephensissa niin ei oo varaa maksaa pysyvaa majotusta molemmissa.
No ainakin aluksi Elina ja Michael lupasi, etta saan asua siella viinitilalla 5star villassa. Ne lupas antaa mulle niitten koirankin seuraksi, koska ne sano, etta se on keskella ei mitaan, vahan kun ois suomessa kesamokilla yksin :P ja autoa kuulemma tartten kun siella PS:ssa pitkat valimatkat. Ja kuulemma tosi hyvaa surffia. Ja elina ehdotti myos etta mentais yhessa sukeltamaan siella!! :)
Mun majotus on myos taalla sydneyssa talla hetkella vahan kohentunut. Tavattiin Chikin kanssa sillon Laosissa yks aussipariskunta, Hugh ja Izzie. Se Hugh opiskelee sydneyssa ja laitto mulle viestia kun tulin tanne, etta jos mulla ei oo majotusta niin silla on paikka missa voi yopya. No aluks ajattelin, etta se majotus on varmaan sen opiskelijakampan sohvalla, et en tiia haluunko menna..Mut sitten kuitenkin aattelin etta ilmanen majotus on aina ilmanen, joten sanoin, etta tuun sen luo muutamaks paivaks ennen kun loydan jonkun halvan hostellimajotuksen tms..
Noh, muutin sitten tanaan sen luo. Se sano, etta tavataan lounasaikaan Macquarie streetilla. Ajattelin, etta sen Uni on varmaan siina vieressa, koska se on siis vastapaata Parlamenttia ja oopperatalon vieressa. Ei vaan, se asunto on Macquarie streetilla, 11. kerroksessa merinakoalalla, 5 tahden penthouse, jossa asun YKSIN!! se on sen vanhempien kaupunkiasunto, joten saan olla siella ainakin viikon loppuun asti, en tieda tuleeko ne sillon. Ja Hugh ei siis asu siella, joten its all mine :D siel on kylpyammeet ja jopa pyyhkeenlammitin (ootteko ikina nahny sellasta :D) onhan se kivempi kuivata lampimaan pyyhkeeseen ku kylmaan ;)Ja kaikki tama siis Jack Daniels pullon hinnalla!!
Mut nyt mun taytyy lahtee shoppailee, koska en kehtaa menna mun penthouseen nayttaen rahjaselta backpackerilta rikkinaisissa flipflopeissa :DD
Love juu all, ja Chikilta terkkuja Canadasta!!! XOXO
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
