Eilen oli aika alkaa siirtymaan maasta toiseen eli toisin sanoen Thaimaasta Malesian kautta Indonesiaan. Matka alkoi puoli kuudelta aamulla, kun taksi poimi meidat hotellilta ja vei Koh Samuin satamaan. Samuilta matkustettiin pari tuntia lautalla johonkin, josta jatkettiin matkaa bussilla Hatyaihin aivan Thaimaan etelaosaan. Hatyaissa olimme bussiasemalla noin kello kaksi iltapaivalla. Meita informoitiin, etta matka jatkuu kolmelta. Puoli kolmen aikaan kuitenkin herttainen vanha thaimaalainen mies tuli koputtelemaan Heidia olkapaalle siihen malliin, etta nyt pitaisi menna ja kiireesti. Emme tienneet kuka mies mahtaa olla tai mihinkahan sita ollaan menossa, mutta koska lipputiskin nainenkin huitoi meita lahtemaan miehen mukaan, niin hypattiin rinkkoinemme tuk-tukin kyytiin. Lopulta mies kuljettikin meidat matkatoimistoon, josta saimme jatkoliput Kuala Lumpuriin ja tiedon, etta kaiken kiireen ja paniikissa tehtyjen evasostosten jalkeen meilla onkin viela 4 tuntia aikaa ennen kuin bussi edes lahtee. Matkatoimiston nainen kuitenkin informoi meita, etta kaupungista loytyy McDonald's, joten eipa mitaan hataa.
Bussi, jossa matkustimme 9 tuntia Hatyaista Kuala Lumpuriin oli aivan mahtava! Heidin sanoin "ihan niinkuin lentokoneen ykkosluokassa istuis. Ei silla etta olisin koskaan istunut, mutta oon nahnyt ne penkit". Penkit oli extraleveet, selkanoja laskeutui lahes suoraksi ja penkin alta nousi viela jalkatuki. Oltiin niin innoissamme bussista, etta lahes itketti joutua poistumaan siita.
Oltiin tietysti varauduttu Malesiaan saapumiseen asianmukaisesti ostamalla ja pukeutumalla olkapaat ja polvet peittaviin vaatteisiin. Ensimmainen naky, mika meita Kuala Lumpurissa odotti, oli kolme taysin kannista lansimaalaista tyttoa minihameissa, tuubitopeissa ja korkkareissa. Joten eipa meilla taida olla mitaan hataa. Koska olimme vieraassa kaupungissa emmeka tienneet mihin suuntaan tai milla pitaisi lahtea, niin suunnistimme luonnollisesti bussipysakin vieressa olleeseen 24-h auki olevaan McDonald'siin taktiikkapalaveriin. Palaverin tuloksena otimme taksin lentokentalle.
Selviytyminen lentokentalla olikin sitten varsinainen seikkailu. Saavuimme kentalle vahan ennen seitsemaa tana aamuna. Lento lahti neljalta. Havaitsimme kansainvalisten lentojen aulassa check-in kioskin, jossa voi itse tehda lahtoselvityksen kuusi tuntia ennen lentoa ja vieda sen jalkeen kassit hihnalle ja edeta lahtoaulan suuntaan. Odotimme lahes kolme tuntia Strabucksissa juoden Suomen hinnoissa ollutta teeta ja kymmenelta menimme tekemaan lahtoselvitysta. No eipa se sitten ollutkaan niin helppoa. Kymmenennen yrityksen jalkeen suunnistimme Air Asian tiskille kysymaan etta mikahan ongelma mahtaa olla, kun ei nyt oikein onnistu, johon saimme vastauksen, etta kioskilla voi tsekata sisalle ainoastaan kotimaan lennoille. No mutta tietysti, sen takiahan se on kansainvalisten lentojen aulassa.
Eipa muuta kuin odottelimme kolme tuntia lisaa ennen kuin lahtoselvitystiski aukesi. Nalkahan siina jo paasi yllattamaan, ja koska paikallisen pikaruokaketjun antimet nayttivat epailyttavilta, niin suunnistimme luonnollisesti McDonald'siin.
Yhden aikaan iltapaivalla yritimme etsia kentalla oikeaa lahtoselvitystiskia. Lento kun ei ilmestynyt yhdellekaan taululle. Viimein kiertelyn ja kurkkimisen jalkeen loysimme oikean tiskin, ja krapulainen virkailija sai kun saikin laukkumme koneeseen. Luonnollisesti tarkistimme boarding passeista porttinumerot ja lahdimme pian suunnistamaan kohti oikeaa porttia. Vastuullisina matkailijoina tarkistimme aula-alueella uudelleen portin, ja kappas, sepa olikin vaihtunut. Siispa istahdimme uuden lahtoportin, jonka taululla lento nakyi, eteen odottamaan boardingia. Boardingaika tuli ja meni ja hieman meita hammastytti koska emme olleet kuulleet mitaan kuulutuksia myohastymisesta tms. ongelmista. Yhtakkia havahduimme, kun lentoamme kuulutettiin: this is the final call... Lennon boarding tapahtui kuitenkin lipussa lukevalla portilla, ei suinkaan silla, mika nakyi lentokentan infotauluissa. Eipa muuta kuin akkia portille ja koneeseen. Hieman naureskelimme, kuinka on mahdollista istua lentokentalla yhdeksan tuntia ja silti lahes myohastya lennolta.
Noin kello seitseman paikallista aikaa laskeuduimme vihdoinkin Balille, Indonesiaan. Selviydyttiin kaupunkiin, ja pitkallisen etsinnan jalkeen loydettiin jopa hotelli. Joten talla hetkella kaikki hyvin. Huomisen vietamme viela taalla, mutta ylihuomenna suunnistamme kohti Gili Trawangania, saarta, jolla ei ole autoja, koiria eika poliiseja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti