Viimeisia viedaan...

Nyt on ihan oikeesti sitten loma lopuillaan. Kahden paivan paasta ollaan sitten jo kotona.

Loppu road trip sujui kivasti, Cairns oli itseasiassa road tripin kivoin kohde. Kaytiin maanantaina snorklaus-/sukellusretkella Great barrier reefilla (tultiin matkalla molemmat merisairaiksi, Heidi aika kohtuullisen pahasti) ja tiistaina tehtiin paivaretkin Green Islandille, jossa otettiin koko paiva aurinkoa ja vahan uitiin, oli aika rentouttavaa. Tutustuttiin myos kivaan jenkkipoikaan, jonka Heidi itseasiassa tapaa huomenna Balilla ja joka lupasi meille majoituksen New Yorkissa, jos sinne paastaan. Keskiviikkona palautettiin auto, takalasistakaan ei tullut mitaan sanomista, vahan siella ehka sille naureskeltiin, mutta se oli siina. Sitten lennahdettiin taas Heidin kanssa eri teille.

Singaporessa on vietetty nyt kaksi kohtuullisen kiireista paivaa (lahinna shopping centereissa, syytan Mimmia, koen joutuneeni huijatuksi...), huomenna viela kierretaan vikkelasti china town ja kaydaan vilkaisemassa Merlion-leijonapatsasta, ennen kuin Mimmi lentaa Kuala Lumpuriin ja mina Bangkokiin. Majaillaan taalla samassa hostellissa kuin viimeksi Singaporessa ollessani. Ja hyva onkin, etta paikka ja ihmiset on tuttuja, muuten ei ehka oltaiskaan paasty tanne. Ensimmaisena yona meinaan dormi oli ihan tayteen buukattu, mutta meidat majoitettiin ystavallisesti staff roomiin (staffi nukkui sitten ilmeisesti sohvalla...) ja vasta toisena yona paastiin majoittautuun tuttuun 40 ihmisen dormiin. Meidan ei myoskaan talla kerralla tarvinnut maksaa avainpanttia, olen ilmeisesti sen verran luotettu vieras jo taalla. :)

Singapore taisi kylla olla ihan oikea valinta loma viimeiseksi kohteeksi, eika pelkastaan Bangkokin levottomuuksien takia. Pidan edelleen tasta kaupungista, on siistia, selkeata ja rauhallista. Bangkok olisi ehka saattanut olla vahan liikaa.

Nyt kun kotiinpaluu on oikeesti ihan kasilla, niin alkaa jo jonkin verran jannittaankin. On itseasiassa ihan tosi kiva ajatella olevansa kohta kotona. Nyt kun laskee pian enaa tunteja kotiinpaluuseen niin koti-ikavakin on yllattaen iskenyt aika kovana. On aivan ihanaa paasta pian nakemaan perhe ja kaverit. On myos ihan kiva palata jonkinlaiseen jarkevaan rytmiin (katotaan kuinka kauan sita iloa kestaa, voi olla etta viikon paasta on jo ihan valmis palaamaan lomalle).

Eipa kai sitten muuta kuin nahdaan pian!!

Hanna

Onneks on nolla!!

Vappu tuli ja meni ja tuli taas ja menikin uudestaan. Skumppaa ei saatu jostain syysta korkattua koskaan, mutta pari tonkkaa saatiin kylla tyhjaksi. Tsekattiin myos Hervey Bayn mahtavat klubit, joissa meno oli sellasta etta alta pois ja valilla piti ihan juosta karkuunkin...

Hervey Bayn jalkeen vietettiin pari yota Bundabergissa, jota vois ehka kutsua Australian Stung Trengiks. Syy miksi jaatiin sinne oli seuraava: Ajeltiin eteen pain Hervey Baysta, kun yhtakkia kuului ihan hirvee pamaus. Mietittiin ensin etta puhkeskohan meilta rengas, kunnes Heidi vilkas peiliin ja huomas, etta takaikkunasta ei nae enaa lapi. Koko meidan takaikkuna oli siis ihan sapaleina, kyllakin edelleen paikallaan. Ajeltiin sitten seuraavaan kaupunkiin (Bundaberg) ja soitettiin autovuokrausfirmaan ja tiedusteltiin, etta mitas talle asialle nyt sitten tehdaan. Suunnitelma oli ensin se, etta ollaan Bundyssa pari paivaa ja kaydaan vaihdattaan se takalasi siella. Luonnollisesti tuolloin elettiin sunnuntaita ja seuraava paiva oli public holiday, joten oltais jamahdetty talla tekniikalla Bundyyn vajaaks viikoks. Onneks Jucyn (autofirma) joku korjauspaallikkomikalie sanoi, etta voidaan ihan hyvin ajella alkuperaisen suunnitelman mukaan Cairnsiin, lasi kylla pysyy paikallaan, kunhan vaan muistetaan kasitella takaluukkua vahan normaalia varovaisemmin. Ja niinpa me lahdettiin taas tienpaalle, vietettiin yksi yo Mackayssa ja nyt ollaan Airlie Beachilla. Onni onnettomuudessa tassa koko hommassa oli se, etta oltiin tajuttu ottaa taysvakuutus, joka korvaa kaiken ilman minkaanlaista omavastuuta. Muuten olis saattanut tulla astetta kalliimpi tastakin autoreissusta...

Eilen jatketttiin meidan perinteista backpacker-elamaa tekemalla leirinta-alueella sushia. Kylla me pari pitkahkoa katsetta saatiin. Yks tytto ihan rohkaistui ja tuli olan taakse tuijottelemaan. :)

Tanaan olis tarkotus kayda korjailemassa rusketusta rannalla ja huomenna jatketaan matkaa kohti Townsvillea. Pikkuhiljaa tassa aletaan ihan oikeesti viettamaan viimesia paivia talla mantereella, enaa vajaa viikko siihen kun palautetaan auto Cairnsiin ja sitten ma lennan pois.

Meidan jatkosuunnitelmatkin on jo selvilla. Ma siis lomailenkin Mimmin kanssa Singaporessa kolme paivaa ennen siirtymista Bangkokin lentokentalle ja Heidi buukkas just lennot takasin Gilille ja viettaa viikon siella ennen Bangkokiin lentamista. Kylla, kolmas kerta tan matkan aikana. Gili on ilmeisesti kiva paikka... :)

Sellasia talla kertaa, palaillaan asiaan mikali ehditaan. Terkkuja kaikille!!

Hanna

Kids in America

No nyt minakin otan itseani taas niskasta kiinni ja paivitan teille kuulumisia! Kokoonpano Laura, Chiki ja Salla lahtivat siis takaisin Sydneyyn ja vietettiin viimeinen viikonloppu siella turistijuttujen parissa (tosin sydney zoohon ei tallakaan kerralla paasty kun rahat ja aika loppuivat kesken). Salla paasi kuin paasikin tuhkapilvista huolimatta lentamaan suomeen alkuperaisen aikataulun mukaan ja mina ja chiki suunnattiin sitten maanantaina kohti Los Angelesia!

Oli kylla ihan kauheen haikeeta jattaa Australia, mutta ei se mitaan, I'll be back (pitaahan sita nyt Ardold Schwarzeneggeria siteerata kun kerran Californiassa ollaan)!!

Losissa majaillaan Chikin isotadin Annelin hoivissa. Ja palvelu on kylla pelannut kuin hotellissa, appelisiinitkin on tulleet paloiteltuna lautaselle :) Losissa ehdittiin tosin nain alkuun olla vain yksi paiva, joka vietettiin outleteissa kierrellen (tietysti). Keskiviikkona lahdettiin roadtripille kohti San Franciscoa ja sielta Sonoma Valleyn viinitiloja kiertelemaan ja Mt Mammothille lautailemaan muutamaksi paivaksi!

Matkalla Losista San Franciscoon pysahdyttiin yhdeksi yoksi Santa Cruziin! Ajeltiin sinne pitkin Californian Great Ocean Roadia eli Big Suria, jonka varrella oli kylla todella upeat maisemat. Santa Cruzilla ei oikeen tahan vuodenaikaan juurikaan ollut annettavaa, mutta kesalla siella varmasti vierahtaisi helposti viikko tai kaksi surffaillessa! Ja siella oli ihana, Amerikan vanhin, huvipuisto Main beachilla :)

Nyt ollaan sitten San Franciscossa, joka on aivan ihana ja kaunis kaupunki! Tosin meidan majoitus ehka heikentaa pisteita jonkun verran. Otettiin tietysti halvin motelli, mita netista loydettiin, eika ymmarretty tsekata milla alueella se sijaitsee. No tietystihan se sijaitsee neighbourhoodissa joka lonely planetinkin mukaan ei ole suositeltava paikka asua. Toisaalta fiksumman halytyskellot ois ehka soineet jo siina vaiheessa, kun motellin respa naytti samalta kun manskun apteekki oisin, eli respatyypin nenaa ei edes nakynyt sielta hakin sisalta ja kello oli about viis iltapaivalla.

Myoskaan mitkaan ravintolat ei oo iltaisin auki kilometrin sateella (luultavasti, koska kukaan ei uskalla pitaa niita auki), paitsi viihtyisa martinibaari tuossa meidan ikkunan alla, jossa meno on vahan kun lauantaioisin Sorkan piritorilla ;) Eilen heti alkuillasta yks herrasmies kavi ilmoittamassa respaan, etta jos naapurihuoneessa olevaa miesta ei heiteta ulos hostellista (koska se oli ilmeisesti ahdistellut taman herran tyttoystavaa) niin "I'll f**kin shoot that motherf**ker"..etta sellasta!

Tanaan meilla oli ihana kaupunkikierrospaiva. Tosin oli aika kalliit aamukahvit, koska saatiin 75 dollarin parkkisakot (toisaalta oltiin onnekkaita, koska esim. invapaikalle parkkeeraamisesta voi saada 600 dollarin sakot!). Kaytiin Twin Peaksilla ja Golden Gate Bridgella, huomenna mennaan Alcatraziin! Taa on enemman sellainen "pieni-iso kaupunki", kauniita puutaloja ja vanhoja ratikoita eika niinkaan paljon korkeita toimistotaloja!

Nyt nukkumaan ja toivotaan ettei herata ens yona samanlaisiin naapuripariskunnan lemmenaaniin kuin viime yona (vaikka toisaalta that's what motels are for, right?)!

Hauskaa vappua kaikille!! Me korkataan vappuskumpat vasta sunnuntaina kun mennaan pyorailemaan pitkin Sonoman viinitiloja :)

Ps. Ja viikon paasta NYCiin :D

- Laura ja Chiki

Kuulumisia road tripilta

Yritetaan kuumeisesti etsiskella vappurekvisiittaa Hervey Bayn kaupoista, mutta jostain syysta serpentiinit ja ilmapallot loistaa poissaolollaan. Ja naiden Labour Daykin on vasta maanantaina, ihan sekasin koko maa...

Ollaan siis paasty tienpaalle ja ajeltu jokunen sata kilometria itarannikkoa pohjoseen meidan ihanalla camper vanilla. Ollaan aivan innoissamme meidan uudesta asunnosta, on levee sanky, tiskiallas, jaakaappi ja kaasuliesi, jota tosin ei osata kayttaa. Onneks taalla on joka paikassa sellasia grillikatoksia, joissa ollaan sitten grillailtu iltapalaa itellemme. Nyt tosin vapun kunniaks ajateltiin pistaa elama risaseks ja menna kahdeks yoks leirinta-alueelle, jossa on kunnon keittio ja kaikkee. Tahan asti ollaan siis vaan parkkeerattu auto jonkun puun alle jonnekin ja toivottu, etta poliisit ei tuu herattaan. Joissain paikoissa meinaan on laitonta nukkua autossa eika me ihan tiedeta aina etta missa... Hyvin se on tahan asti ainakin sujunut. :) Onhan se autossa elaminen tietysti vahan hankalaa kun pitaa olla koko ajan kokoomassa ja purkamassa sankya ja tilaa on rajoitetusti, mutta ainakaan ei tarvitse olla roudaamassa kamoja sinne sun tanne. Viela on pari viikkoa ja noin 1500 kilometria jaljella ennen kuin saavutaan Cairnsiin, joka on meidan road tripin paamaara. Matkan varrella on toivottavasti viela paljon yhta ihania rantoja ja rantakaupunkeja kuin tahankin asti ollaan nahty.

Nyt vaan vahan jannaillaan Bangkokin tilannetta, kun meilla on molemmilla lennot Suomeen Bangkokista. Eihan se sinansa haittaa, mutta kun meidan oli molempien tarkotus viela hengailla Bangkokissa pari paivaa ennen kotiinpaluuta, mutta talla hetkella ei ihan nayta silta etta se olis kauheen fiksua. Heidi miettii parhaillaan itselleen uusia vaihtoehtoja ja ma varmaan siirran lomani Singaporeen, jossa taytyy kuitenkin vaihtaa konetta ennen Bangkokia. Onneks lentoja saa viela jotenkin jarkevasti siirrettya. Vahan oltais toivottu, etta tuhkat olis jaanyt leijuun Helsingin ylle vahan pidemmaks aikaa etta olis tullut pakollista pidennysta lomaan :) mutta kai se on nyt sitten vaan tultava takasin alkuperaisen suunnitelman mukaisesti.

Hauskaa vappua kaikille!!

Terkuin, Hanna

Melbourne & Great Ocean Road

Onpas aikaa paassyt taas vierahtamaan edellisesta paivityksesta... Meilla on koko ajan pitanyt niin kiiretta, etta ei ole ehtinyt juurikaan pysahtymaan. :) Sydneysta ollaan ehditty jo Melbourneen, Great Ocean Roadille ja takaisin Melbourneen, osa jopa takaisin Sydneyyn.

Melbournessa saimme asua Heidin host-siskojen luona. Kaytossa meilla oli omakotitalo, iso piha ja auto, ei kaikkein huonointa backpacker-elamaa. Ensimmainen paiva vietettiin aikalailla sohvalla maaten ja telkkaria katsellen. :) Seuraavina paivina tutustuttiin vahan keskustaan ja myoskin Melbournen yoelamaan. Itse ainakin pidan Melbournesta enemman kuin tahan asti muista aussikaupungeista.

Sunnuntaina lahdettiin road tripille Great Ocean Roadille. Meilla oli kaytossa vuokra-auto, jolla ajeltiin nelja paivaa pitkin rannikkoa Torquaysta Warrnanbooliin. Asuttiin ihanissa pikkuhostelleissa ja viimeinen yo mahtavassa holiday parkissa, ihailtiin upeita maisemia, otettiin aurinkoa, syotiin hyvin ja nautittiin elamasta.

Tanaan ajeltiin takasin Melbourneen ja Laura, Chiki ja Salla jatkoi aika suoraan matkaa takasin Sydneyyn, jossa ne hengailee viela pari paivaa ennen kuin karistaa Australian polyt jaloistansa. Heidi ja mina jaatiin viela pariks paivaks Melbourneen. Huomenna lahdetaan kavaseen jannittavassa Ballaratin kaupungissa ja paastaan tutustumaan kullanhuuhdonnan ihmeelliseen maailmaan. Ilta vietetaan Andyn ja Jyen kanssa ja lauantaina kipastaan takasin Melbourneen josta sitten lennahdetaan Brisbaneen. Brisbanesta alkaa meidan autoseikkailu kohti Cairnsia.

Sydney!!

No niin, selvittiin just ja just surffileirista ja saavuttiin eilen Sydneyyn, missa Heidi ja Chiki jo odotteli meita. Asuttiin viisi paivaa ihan metsan keskella, herattiin joka aamu seitsemalta ja surffailtiin eri paivina eri rannoilla. Oli kylla aivan mahtava kokemus, paastiinpa jopa saunaan viiden kuukauden tauon jalkeen. Ei siella leirilla sita saunaa sentaan ollut, mutta oltiin maanantaina naapurin holiday housessa kotibileissa ja sielta se sauna loytyi, poreammeen, uima-altaan ja kaljahanan lisaksi. Leirin henkilokunta oli aivan upeeta porukkaa ja viihdyttiinkin oikein mainiosti ja kokille taytyy lahettaa erityisen lampimat terveiset. Saatiin niin hyvaa kotiruokaa, etta sita tulee tosi kova ikava. Kylla me siis ihan oikeesti surffattiinkin siella. Ei meita nyt valttamatta ihan ammattilaisiksi viela voi kutsua, mutta siihen suuntaan ollaan kovaa vauhtia menossa. :D Suunniteltiin sunnuntaina menevamme surffaan taalla Sydneyssa, toivottavasti meita ei hait syo. :)

Ennen surffileiria katsastettiin Byron Bay. Se reissu ei mennyt ihan nappiin, pari kertaa jouduttiin jopa asioimaan Australian poliisivoimien kanssa. Mutta ei mitaan vakavaa kuitenkaan, turha siis huolestua aidit, kaikki on ihan kunnossa. Tehtiin myos road trip Nimbiniin, aika mielenkiintoinen kokemus sekin. Asuttiin siis tuo kolmen paivan reissu autossa, koska koko Byron Bay oli paasiaisen ja blues-festareiden takia tayteen buukattu. Meidan campervan ei ollut koolla pilattu, mutta sitakin napparampi. Vahan ehka sarki ja kolotti joka paikkaa kolmen yon jalkeen, mutta ainakin tuli halvaksi. :)

Sydney vaikuttaa ihan kivalta paikalta, tanaan tutustuttiin vahan kaupungin shoppailumahdollisuuksiin ja tulevillekin paiville on vaikka mita suunnitelmia. Ollaan taalla nyt ensi viikon torstaihin saakka ja sitten lahdetaan ajelemaan kohti Melbournea. Suunnitelmissa on myos kayda ajelemassa pitkin Great Ocean Roadia, silla reitilla pitaisi kuulemma olla aika kohtuullisen mahtavat maisemat.

Hauskaa on siis edelleen, tuntuu aina vaan pahemmalta ajatella, etta reissu on ohi jo muutaman viikon kuluttua. Yritetaan laittaa taas lisaa kuulumisia, kunhan ehditaan. On vaan niin kauhea kiire koko ajan... :)

Terkkuja!!

Hanna & Laura

Elamaa Gold Coastilla

Terkkuja Gold Coastilta!! Edelleen ollaan siis taalla, suunnitelma talla hetkella on, etta ollaan keskiviikkoon asti, sitten kaydaan noutamassa auto (joka saatiin just noin viiden paivan yrittamisen jalkeen vihdoin buukattua) ja lahdetaan ajeleen kohti Byron Bayta. Matkalla ja Byronissa viivahdetaan kolme paivaa, kunnes lauantaina Lauran kanssa lyottaydytaan surffileiriporukan matkaan ja Chiki palautteleen auton takasin Gold Coastille ja aloittaa sitten matkansa kohti Sydneya. Siella treffaillaan taas leirin jalkeen, jolloin Heidikin on ilmeisesti jo saapunut tanne.

Elama taalla on edelleen ihanaa!! :) Laura on onnellinen kun paasi vihdoin lomalle, mina muuten vaan ja Chiki kun paasi lampimaan ja naki Lauran. :)Kaytiin tanaan Lauran kanssa vesipuistossa, naurettiin ja kiljuttiin oikein olan takaa kun ajeltiin pitkin vesiliukumakia erilaisilla kumipatjoilla. Muuten meidan elamaan on kuulunut lahinna auringonottoa, satunnaista shoppailua ja goonin (siis sen 4 litraa / 7 dollaria viinin) ryystamista. Muutamalla paikallisella klubillakin ollaan kayty pyorahtamassa. Ne mestat oli tosin aika kohtuullisen karmeita, onneks seura oli sitakin hauskempaa. Tutustuttiin tokana iltana kahteen hauskaan brittipoikaan ja niiden (ihanaan) kanadalaiseen kaveriin ja pelailtiin juomapeleja ja juhlittiin niiden kanssa pari paivaa. Oli kylla taas aivan uskomattoman hauskoja tyyppeja ja nyt onkin vahan suru puserossa kun poikien piti lahtea Brisbaneen ja meilla on taas suunta etelaan. Noh, hauskoja tyyppeja tuntuu olevan koko maa taynna, joten eikohan niihin viela tormailla.

Kaikki on sanonut etta tan Surfer's Paradise ei oo niin kauheen kiva paikka, mutta me ollaan ainakin ihan tykatty. Hauskaa on ollut ja aurinko paistellut niin mitapa sita valittamaan. Byron Bay taas on kuulemma tosi upee mesta joten odotan vaan innolla sinne asti paasemista.

Nyt lahdetaan hakeen kaupasta salaattiainekset ja saatetaanpa nauttia muutama lasillinen viinia ruoan kanssa. ;)

Haleja kaikille!!

Terkuin Hanna

Pikaiset terkut Gold Coastilta

Loydettiin Lauran kanssa toisemme maanantaina ja ollaan siita lahtien vietetty aika hektista elamaa taalla kultarannikolla!! Biitsi on aika upee, eilen vahan kavastiin rannalla paivittamassa rusketusta. Enemman ollaan kuitenkin viela tahan mennessa keskitytty iltaelamaan. Hauskaa on ollut ja hauskaa tulee varmasti olemaan. Viinia saa nelja litraa seitsemalla aussidollarilla, ei varmaankaan tarvi kertoa enempaa. :D Ollaan jo tahan mennessa tavattu paljon uusia ihmisia ja hankittu paljon uusia kokemuksia. Huomenna jos on hyva saa, niin mennaan vesipuistoon. Huomenna tanne saapuu myos hieman yllattaen Chiki, mutta mikas sen hauskempaa!! The more the merrier. Tai jotain. :)

Viivahdetaan Gold Coastilla viela maanantaihin asti ja sitten jatketaan matkaa Byron Bayhin, josta meidan surffileiri alkaa sitten ensi viikon lauantaina. Varmaan tullaan kylla kuoleen sinne, voi olla sen verran rankkaa eika ihan olla nyt kohotettu kuntoo suunnitelmien mukaan, mutta se on sitten sen ajan ongelma... :)

Tallainen lyhyt paivitys talla kertaa, lahinna infotaksemme etta hengissa ollaan!! Kerrotaan enemman sitten paremmalla ajalla!!

Terkkuja, haleja ja pusuja!!

Hanna & Laura

Uusi manner, uudet kujeet

Singapore osoittautui odotettua hauskemmaksi. Maanantai-iltana hostellilta lahti kasa porukkaa paikalliselle klubille, jossa oli jotkut latino fiesta bileet. Olin aika kahden vaiheilla etta jaksanko lahtea, kunnes ylasangyn aussi houkutteli mut lahteen niiden kanssa. Niita oli sellanen viiden pojan porukka ja ne ei kuulemma olis kestanyt olla vaan keskenansa. :) Ja onneks lahdin, oli aivan jarjettoman hauskaa! Maksoin itse yhden bissen, jonka jalkeen juotavaa tarjottiin ihan joka suunnasta. Hostellin henkilokunta osteli jostain syysta kaikille vodkapulloja ja pari tyyppia voitti 100 dollarin juomakupongit joilla sitten hankittiin varmaan nelja kaljatornia joista yllattaen riitti aika hyvin kaikille. Siella sita sitten tanssittiin ja pidettiin hauskaa ja illan paatteeks kaytiin aussien ja yhden kiwin kanssa syomassa kebabit. Oli aika kohtuullisen turvallinen olo kuljeskella ympariinsa Singaporen yossa niiden kanssa, kaikki niista oli yli 185 senttisia eika mitaan ihan hentosia. Yks niista oli kaiken lisaks poliisi. :)

Seuraavana paivana lahdin aussien kanssa Sentosaan, joka on sellanen huvipuisto / teemapuisto / Singaporen Disney workd -tyyppinen saari siina kaupungin edustalla (mainoslause on itseasiassa "the happiest place in Singapore :) ). Ajeltiin kilpaa (havisin aina) pikkuautoilla mutkaista makee alas ja sitten hiihtohissilla ylos ja kaytiin MegaZipissa, jossa puettiin paalle valjaat, jotka sitten kiinnitettiin noin 50 metrin korkeudella olevaan vaijeriin, jota pitkin laskettiin 450 metrin matka alas rannalle. Kaytiin myos uimassa ja syomassa ennen kuin lopulta palattiin hostellille. Sain myos kutsun tulla Perthiin, jossa pojat lupas nayttaa mulle kaupunkia ja majotus on tietysti ilmanen. Enpa tieda vaikka ihan oikeesti menisinkin, sen verran hauskaa mulla oli. :D Ja Perth on kuulemma kaunis kaupunki, jossa on upeeta surffia, joten mikas sen parempi.

Tiistaina illalla suunnistin sitten Singaporen lentokentalle, missa mulle kerrottiin, etta lento Singaporesta Darwiniin on pari tuntia myohassa, mika sitten tarkoittaa sita, etta en ehdi jatkolennolle Darwinista Brisbaneen, mutta etta korvaavia lentoja ehka on ja niita ehka jarjestetaan. Ehka ilmaseks. Tai jotain. No just joo! Olin jo ihan vakuuttunut, etta Darwiniin jamahdan ja joudun maksaan miljoonia ylimaarasta etta paasen koskaan Brisbaneen. Mutta onni onnettomuudessa, ne samojen lentoemantien, jotka tyoskenteli silla Singapore-Darwin lennolla, oli tarkoitus olla myos silla Darwin-Brisbane lennolla, eika se kone tietenkaan sitten lahtenyt mihinkaan, ennen kuin henkilokunta oli saapunut paikalle. Kun siis paasin Darwiniin, lentokoneessa kuulutettiin kaikki Brisbaneen matkalla olevia suunnistamaan akkia lahimmalle JetStar-tiskille. Mut oli jo tsekattu sisaan ja kavin vaan noutamassa valmiiks printatun boarding passin ja tiputin laukkuni ja painelin koneeseen. Olin niin ilonen etta ehdin ja aika otettu JetStarin tehokkaasta toiminnasta. Olin lopulta vaan tunnin alkuperasesta aikataulusta myohassa.

Darwinissa mut pysaytettiin immigrationissa ja pyydettiin keskusteleen siihen sivummalle. Ilmeisesti niita jostain ihmeellisesta syysta vahan epailytti mun likviditeettitilanteeni, koska se nainen, tosi ystavallisesti kyllakin, kyseli moneen kertaan, etta ymmarranko varmasti etta mun turistiviisumilla ei saa tehda toita ja onkohan mulla varmasti tarpeeks rahaa kahden kuukauden elamiseen ja paljonkohan se mun mielesta tarpeeks on. Lopulta onnistuin vakuuttaan naisen siita, etta enkohan ma parjaa ja etta en aio tehda toita, ja paasin etenemaan, tosin en ennen kuin toinen nainen oli kurkistanut seka mun kasimatkatavaralaukkuun etta rinkkaan. Mutta kylla sekin kauheesti pyyteli anteeks aiheuttamaansa ylimaaraista vaivaa.

Olin varannut hostellin valmiiks taalta ja lentokentalta tulin shuttle bussilla suoraan tanne. Mun huoneessa on tosi kivoja tyttoja, kaikki niista Briteista (yks on Skotlannista, joten otapa sen puheesta sitten selvaa :) ). Eilen tapasin hostellin baarissa myos melbournelaiset pojat, jotka ilmeisesti soittaa jossain bandissa ja pyysi mut niiden tan paivaselle keikalle. Ajateltiin Leonan (brittitytto) kanssa, etta se saattais ihan oikeesti olla tosi hauskaa ja varmaankin mennaan. Paastaan kuitenkin ilmaseks kun ollaan bandin vieraita. :D

Tosi kallis taa Australia kylla on Aasiaan verrattuna. Ja kaikki puhuu siita koko ajan. Pari ylimaaraista sydamentykytysta oon kylla kokenut kun oon kerrannut paljonko mulla on rahaa jaljella ja paljonko sita tulee taalla viela meneen. Taytyy vaan toivoa kovasti etta rahat riittaa, onneks oon taalla vaan pari kuukautta. Ja aiti, sahan tiedat mun tilinumeron... ;)

Nyt lahden tasta kohti keskustaa, on pakko menna ostaan pitkat housut, meinasin jaatya eilen illalla shortseissa. :)

Haleja!!

Hanna

TJ 4!!!

Terkkuja Wonganellasta! Otsikolla viittaan siis siihen ettan TANAAN JALJELLA 4 PAIVAA VAPAUTEEN! Kylla loma taas maistuu hyvalta, kun maanantaina reppu olalla taalta poistun ja hyppaan koneeseen kohti Gold Coastia jossa toivottavasti Hanna odottaa, jos nyt pienista lentomonimutkaisuuksita huolimatta on sinne paassyt:) Todettiin tossa juuri, etta ei olla nahty 3 kuukauteen, niin se aika vaan menee nopeesti..

Mutta anyways, ilouutisena Hannalle, etta taalla ei enaa sada eika oo kylma (tosin katoin just etta sade on ilmeisesti siirtyny Brisbaneen :P). Eilen vietin ihanan vikan vapaapaivan rannalla, en tehnyt siis yhtaan mitaan, mika oli tarkoituskin. Ja yritin ottaa vahan rusketusta takas, jostain syysta ton viinikellarin ikkunan lapi ei kauheesti oo saanu aurinkoa ;). Mutta tosiaan taks viikoks on taas luvattu +30 ja aurinkoooo!

Mulla on Timon ja Maijan lahdon jalkeen ollu meneillaan tipaton 2 viikkoa, josta oon suoriutunut kiitettavasti, ei pisaraakaan viinia!! Oon myos hankkinut salikortin paikalliseen esporttiin, joten illat on kuluneet nopeasti pumpissa ja spinningissa. Taalla on jopa poledance tangot ihan perus kuntosalivarusteena, joten oon vahan yrittanyt verestaa mun olemattomia taitoja! Mulle sattui myos hyvin hupaisa Mr Bean -tilanne tuolla salilla, kun ekaa kertaa menin juoksumatolle, joka oli sellanen vanhan mallinen ja vahan hidas. No, ma sitten siina karsimattomana ramppasin sita vauhtinappulaa kun se ei tuntunut kiihtyvan mihinkaan, ja yhtakkia WHUUM se lahtiki menemaan tuhatta ja sataa ja minahan lensin siita sitten niinkun leppakeihas ;) samana paivana jatin myos auton valot parkkipaikalle paalle ja kuntosalin pitaja tuli kesken spinningtunnin kuiskailemaan, etta varmaan kannattais kayda laittamassa noi auton valot pois ennen kun akku on ihan tyhja!! etta nain taas...

Muutenkin taa on aika hauska pikkukyla, kun kaikki jo moikkailee tuolla kylilla ja jopa autoa ajaessa :)

Silti en malta odottaa sita fiilista kun kone rullaa Newcastlen lentokentalta kohti Gold Coastia, jossa alkaa taas elama :) Elina ja Michael (mun pomot) on kylla maailman ihanimpia, ne on viemassa mua syomaan sunnuntaina Newcastlen kalleimpaan ravintolaan kiitokseksi tyopanoksesta! Ihan kun ilmainen majotus, avoauto, ilmanen viini ja jopa ilmaset ruuat suurimman osan aikaa ei ois tarpeeks! Ja itseasiassa munhan tassa pitais vieda ne syomaan, kiitokseksi siita etta sain tan tyon! muuten oisin varmaan jo koyhana matkalla kotiin!

Seuraavan kerran paivityksia LOMALTA <3 haleja kaikille!

Singapore

Taalla sita nyt ollaan, pikapysahdyksella Kaakkois-Aasian ja Australian valissa. Singapore on aivan erilainen muihin Aasian maihin verrattuna. Ihmisia lukuunottamatta voisi ihan hyvin kuvitella kavelevansa missa tahansa lansimaassa. Vaestokin on kylla todella kirjavaa, eri kansallisuuksien edustajia tepastelee ympariinsa jatkuvasti eika kukaan kiinnita mitaan huomiota yksin kuljeskelevaan vaaleaan tyttoon. Ihanaa! :D Kaupunki on myos uskomattoman siisti, ei roskan roskaa missaan! Ainoo miinuspuoli tahan mennessa on ollut aivan jarjeton rankkasade, joka iski tietysti juuri silloin, kun olin kiertelemassa kaupunkia. Siellahan sitten seisoskelin parikymmenta minuuttia jonkun katoksen alla juttelemassa paikallisen miehen kanssa Kaakkois-Aasiasta. Mutta ihan kivaa sekin oli.

Matka tanne sujui ihan mallikkaasti, hieman vaan oli outoa viiden kuukauden jalkeen matkustaa jonnekin yksin. Vahan tuli haikea olo, kun piti jattaa Heidi hotelliin lentokentalle lahtiessa. :) Singaporen lentokentalta otin vaan shuttle bussin suoraan hostellin etuovelle, en jaksanut alkaa saataan junien kanssa.

Hostelli, jossa asun, on sekin tosi kiva. Henkilokunta on uskomattoman avuliasta ja ystavallista. Asun ehka neljankymmenen ihmisen dormissa, joten yksityisyydesta ei ole mitaan tietoa, mutta eipa toisaalta ole mitaan pelkoa yksinaisyydestakaan. Eilen tutustuin Lauraan ja Brookeen, jenkki- ja aussityttoihin, jotka molemmat naen toivottavasti viela Sydneyssa, kunhan sinne asti ehdin. Tanaan oli tarkoitus lahtea kaupunkikierrokselle yhden brasilialaisen pojan kanssa, mutta se kyllasty odottaan mua aamulla ja niinpa menin sitten yksin. :) Tanaan aamulla herasin siihen, kun viereisen sangyn puolialaston ei-mitenkaan-ruma mies nousi ylos ja alkoi pukeutua. Etta onhan tassa puolensa... :D Brisbanesta buukkasin sangyn kuitenkin vain kahdeksan hengen dormista. Siella kun pitaa viettaa vahan useampi yo, niin ajattelin tuhlata vahan enemman "yksityisyyteen". Taalla saa muuten myos koko paivan ilmasta paahtoleipaa, mika on johtanut peanut butter-jam toastien runsaahkoon kulutukseen. :D Miten oonkaan tahan asti voinut elaa ilman sita ihanaa yhdistelmaa.

Mun kaupunkikierrokseni jai siis tanaan vahan lyhyeksi, kun rankkasade yllatti, mutta ehdin kavaseen China Townissa ja vahan kierrella keskustassa. China Townissa kavin yhdessa buddhalaisessa temppelissa ja olin tietysti varustautunut asianmukaisesti tuubitopilla ja lyhyilla shortseilla. Onneks sielta sai lainata saronkeja ja hartiahuiveja. :) Huomenna pitais viela kavasta Little Indiassa ja Orchard roadilla, kaupungin main shopping streetilla. Illalla sitten lahtee lento Darwiniin, missa on vaihto Brisbaneen, missa olen sitten perilla keskiviikkoaamuna. Brisbanessa ajattelin hengailla viisi paivaa ja maanantaina lahden kohti Gold Coastia missa naenkin sitten Lauran. Ensimmaista kertaa tana vuonna muuten. :)

Hyvin sujuu siis edelleen, nyt vaan jannityksella odotan Ausseja ja taas aivan erilaista maata. Vahan on ehka taa aasiamoodi jaanyt paalle kun kysyin Heidilta ihan huolestuneena, etta saakohan Ausseista aurinkorasvaa ja voiko siihen luottaa... :D Lauralta oon tosin kuullut huolestuttavia raportteja, etta Ausseissa sataa ja on kylma (+15). Mutta luotan siihen, etta tilanne on tuo vain etelassa, eika suinkaan siella pohjosemmassa minne ma olen nyt menossa. Ja ostin ma Indonesiasta yhden hupparin, joten eikohan tassa nyt hengissa selvita. :)

Paljonpaljon terkkuja kaikille!! Pus.

Hanna

Kuvakooste

Alla muutama kuva Jakartasta, Nusa Lembonganilta seka luvattu kuvasarja apinan "hyokkayksesta". :)

Otokan elamaa 2

Jos sita joskus tekis omien neuvojensa mukaan, niin elama vois olla vahan helpompaa (ja halvempaa)...

Eilen kun otettiin huone siita meidan hotellista, niin vitsailtiin, etta eipa taaskaan tarkistettu lakanan alta. No hehheh, ei siella kuitenkaan mitaan oo. Illalla sitten palailtiin yhdeksan jalkeen hotellille ja alettiin valmistautua nukkumaanmenoon. Tulin just ulos kylpparista, kun Heidi kaski mun menna katsoon mita se oli loytanyt. Se oli kuitenkin sitten paattanyt varmuuden vuoksi tarkistaa sangyn, ja mitapa muuta sielta loytyi kuin rakkaita ystaviamme bedbugseja. Se meidan hotellin omistaja oli viela tiennyt, etta siella huoneessa on jotain otokoita, mutta eipa sitten viitsinyt kertoa asiasta. Mutta itseaanhan tassa saa eniten syyttaa, me oltais voitu tarkistaa ne sangyt ennen kuin otettiin se huone, mutta eipa sitten tarkistettu. Onneksi Heidille tuli illalla sellanen tunne, etta ehka ne olis kuitenkin ihan hyva tarkistaa. Saatiin vahinkoja vahan ainakin rajotettua.

Mutta eipa siina sitten muuta kuin ulos ja etsimaan uutta hotellia, se oli tosi kivaa joskus sillon kymmenen aikaan ja tiestysti vesisateessa. Ja luonnollisesti kaikki ne hotellit, jotka olivat auki siihen aikaan illasta, olivat astetta arvokkaampia. Eika toisaalta mihinkaan ihan halpaan oltais varmaan uskaltauduttukaan. Meidan uusi huone on nyt sitten jostain neljan tahden hotellista, huoneen lahtohinta oli 80 dollaria, mutta kylla ne aika anteliaasti siihen laski alennusta.

Roudattiin taas perinteisesti kaikki kamat kylppariin ja yoks tiiviisti ovi kiinni. Tanaan aamulla alettiin sitten tarkastaa tavaroita ja olihan mun rinkassa sitten yksi kaveri tullut meidan mukana. Onneksi tilanne ei talla kertaa ollut ihan niin paha kuin viimeksi, nyt ei oltu ehditty oleen huoneessa kauhean kauaa, ei oltu laitettu tavaroita sangylle ja otokoitakin oli huomattavasti pienemmassa maarin. Ja onneksi viime kerrasta viisastuneina ollaan pakattu melkein puolet meidan vaatteista minigrip-pusseihin (oikeesti, upee keksinto! Meneen tosi pieneen tilaan ja on varmasti tiivis! :D )ja loputkin aika ilmatiiviisti muovikasseihin, joten talla kertaa ei ihan kaikkia vaatteita tarvinnut roudata pesulaan. Ei myoskaan viskattu kaikkia pusseja ja kasseja roskiin, vaan kaytiin kaikki pussukat taskulampun kanssa lapi ja rinkat ja kasilaukut upotettiin kylpyammeeseen kuumaan veteen (otokoiden pitais kuolla 20 minuutissa 47 asteessa, en tieda paastiinko ihan noihin asteisiin, mutta aika riitti kylla :) ). Nyt meidan rinkat ja kasilaukut roikkuu tolpassa meidan huoneen etupihassa (ja kylla, pihassa, ei terassilla. Meidan pihaan on oma porttikin :) ).

Muuten taman paivan ohjelmaan on kuulunut (taas) vahan shoppailua (mutta ihan vahan vaan) ja kaynti Monkey Forestissa. Monkey Forest on sellanen metsikko, joka on hindujen pyha paikka ja jossa on muutama temppeli ja ihan hemmetisti apinoita. En tieda oliko se meille ihan oikea paikka, kun ei voitu suurinpiirtein liikkua siella kun pelattiin niin paljon niita apinoita. Yksi nainen oli just ottamassa Heidista ja musta kuvaa, kun yksi apina lahesty meita uhkaavasti. Mulla oli kadessa muovipussi, jossa se luuli olevan banaaneita ja niinpa se sitten otti ensin mun lahkeesta kiinni ja sen jalkeen kiipes mun paalle. Heidi hiipi siina vaiheessa tiehensa ja ma jain seisomaan ihan paniikissa paikalleni sen apinan kanssa, kun niin kaskettiin tehda. Jonkin aikaa se siina yritti tonkia sita muovipussia, mutta sitten onneks joku mies tuli hatistelemaas sen pois. Onneks silla jollain naisella oli se mun kamera kadessa ja se sai kuvattua koko tan tapahtuman, Mun ilmeet on aika nakemisen arvoisia. :) Kunhan joskus saadaan tanne taas kuviakin laitettua, niin sittenpa naette. :)

Mutta siis tallasia tanne tanaan. Kohta pitais uskaltautua takasin hotellille tarkistamaan otokkatilanne. Ja rinkkojen kuivumisaste. Meidan piti lahtea huomenna tosiaan Kutalle, mutta voi olla etta rinkat ei ihan tassa yhdessa paivassa kuivu, jolloin joudutaan / saadaan asustella meidan bungalowissa viela yksi yo pidempaan. Ihana meille, huono meidan lompakoille. :)

Puspus.

Hanna

Elamaa otokoiden jalkeen

Meidan tehokkaasti toteutettu otokkakampanja tuotti toivotun tuloksen heti ekalla kerralla, ja otokoista paastiin siis eroon alle vuorokausi niiden hankkimisen jalkeen. Onneks! Riitti kylla yks kerta olla niiden syotavana, puremat oli miljoona kertaa inhottavampia kuin hyttysen puremat ja kutisi jonkun kolme paivaa. Hengailtiin silti Bandungissa nelja paivaa, oltiin tosi pettyneita kolmantena paivana, kun huomattiin etta ei paastakaan sina paivana enaa junaan ja jouduttiin siis buukkamaan meille viela yksi yo ihanassa hotellissamme. :)

Bandungista matkustimme kahdeksan tuntia junalla Yogyakartaan. Eipa sekaan paikka meita liiemmin innostanut, oltaisiin lahdetty jo kahden paivan jalkeen ellei meidan pyykit olis ollut panttivankina pesulassa. Otettiin siis oikein express pesu, josta maksettiin tuplasti normaaliin verrattuna, ja silti siina jotenkin kummasti kesti noin 30 tuntia saada ne pyykit takasin. Nahtiin ne vielapa illalla kadun varressa kuivumassa, mutta kun kaytiin kysymassa, josko niita olis mahdollista saada edes vahan nopeemmin (seuraavana paivana esim. yhdelta eika viidelta, etta oltais ehditty kahdelta lahtevaan bussiin), niin eipa onnistunut. Oli siis pakko kolmas paiva viettaa suurimmaksi osaksi netissa ja ilta ravata vahan valia kulmakaupassa hakemassa kylmaa bissee (viinia ei Javalta saanut mistaan) ja pyytaa hotellin respaa soittamaan McDeliverysta meille ruokaa. :)

Kun sitten viimein saatiin pyykkimme takasin, niin lahdettiin bussilla Javalta kohti Balia. Bussimatka kesti reilut 18 tuntia, mutta yllattavan hyvin sekin meni, tosin ensimmaiset kolme tuntia oli tos tylsaa, mutta sen jalkeen siihen tottui ja nukuttuakin tuli joku kahdeksan tuntia. Bussi jatti meidat Denpasariin, josta porhallettiin taksilla Sanuriin ja siita veneella Nusa Lembonganille. Nusa Lembongan on pieni saari Balin kupeessa (virallisesti on osa Balia). Siella chillailtiin pari paivaa, pyorailtiin ympari saarta rannalta rannalle (yks kanadalainen mies kertoi meille, ettei saarella ole juuri makia, mutta me sitten ilmeisestikin otettiin vahan eri reitti kuin ne), otettiin aurinkoa, uitiin, syotiin ihania salaatteja ja siemailtiin auringon laskiessa viela ihanampia Pina Coladia :)

Tanaan jatettiin Nusa Lembonganin rannat ja suunnattiin pariks paivaks Ubudiin. Ubud on nain ensimmaisen paivan jalkeen antanut itsestaan oikein miellyttavan kuvan (tosin meidan tilisaldot on saattanut hieman karsia Ubudin ihanista pikku putiikeista). Meidan hotellihuone on aika ihana, tosin etuseinan ja katon valissa on noin metrin vali, joten huoneen katto on ihan hyvin liskojen kansoittama ja yksi niista oli jo ehtinyt kakata meidan sangylle. Eilen illalla yksi lisko tosin kakkas Heidin syliin, joten sanky on jo askel eteenpain. Aamiainen tuodaan tassa hotellissa meidan huoneen terassille, ihan kiva. :)

Tanaan meni siis koko iltapaiva shoppaillessa ja tassa illalla kaytiin katselemassa aikas mielenkiintoista balilaista tanssiesitysta. Huomenna suunnitelmissa on vuokrata pyorat, kierrella nahtavyyksia, pysya erossa kaupoista ja iltapaivalla uskaltautua viela joogatunnille. Ollaan varmasti notkeita kuin norsut, havettaa jo valmiiks menna sinne. :)

Perjantaina lahdetaan Kuta Beachille, jossa siis vietetaan pari paivaa, ennen kuin meidan tiet sunnuntaina eroaa reiluks kuukaudeks. Lauantain laksiaisillalliseks on suunnitteilla all you can eat sushi buffet. Can't wait! :D

Terkkuja!!

Hanna

DIY: eroon bedbugseista step by step.

Step 1: Ota huone hyvasta (ja yleensa kalliista) hotellista, jossa on pesulapalvelu ja jossa sinua ei haittaa istua koko paivaa huuoneessasi. Kanna kaikki tavarasi kylpyhuoneeseen ja sulje ovi.

Step 2: Kay ostamassa paikallisesta tarjoustalosta itsellesi uudet vaatteet ja sailyta niita tiiviisti suljetussa muovipussissa erossa saastuneista vaatteista.

Step 3: Tyhjenna rinkan koko sisalto kylpyhuoneen lattialle. Lajittele kaikki vaatteet, myos ne, jotka sinulla on paallasi, muovipusseihin. Pyydysta kaikki rinkassa matkustaneet otokat ja veda ne vessanpontosta alas.

Step 4: Kuuraa itsesi perusteellisesti suihkussa ja pukeudu uusiin upeisiin vaatteisiisi.

Step 5: Neuvottele hotel managementin kanssa pyykkipalveluiden hinnasta. Peseta lopulta vaatteesi pimeana (kuitenkin hotellin pyykkipalvelua kayttaen) puolella alkuperaisesta hinnasta, itseasiassa halvemmalla kuin mita itse tarjouduit maksamaan.

Step 6: Sullo kaikki kassit ja pussit rinkkaan, jonka sitten sullot toiseen rinkkaan. Taman jalkeen kuljeta paketti hotellin kaytavalle siivouskomeron eteen ja varusta se "rubbish, thank you" -lapulla.

Step 7: Osta uusi rinkka ja noin tuhat ja yksi pussia ja kassia poisheitettyjen tilalle. Pakkaa kaikki tavarasi ilmatiiviisti muovipusseihin uudedn katastrofin valttaaksesi.

Ja kaiken taman aikana jatkuvasti tarkkaile ymparistoasi ja saikahda puolikuoliaaksi jokaisen muurahaisen tai mustan roskan nahdessasi.

Lopuksi:

Step 8: Opetttele ulkoa kaikki merkit, jotka paljastavat bedbugsien oleskelun hotellihuoneessa. Ala enaa koskaan ota huonetta hotellista, jossa bedbugseja saattaa olla! Ellet sitten tietysti halua tehda kaikkea tata uudelleen... Halpaa on!

Port Stephens = Beautiful but boring!

Heiheihei vaan, pahoittelen etta olen ollut niin kiireinen (l. saamaton) etten ole saanut aikaseksi paiviteltya!! Mutta valehtelematta oon ollut aika busy, koska tanaan on mun 14 paiva putkeen toissa ja huomenna + tiistaina vihdoin ekat VAPAAT! No rahan tuloa ei voi estaa, toisaalta..

Saavuin siis aika tasan pari viikkoa sitten tanne Port Stephensiin, Bobs farmille Wonganellaan. Sain heti kattelyssa ihan aimoannoksen duunia, koska eka paiva oli Valentines Day, joka on taalla kiireisin paiva vuodessa! Tyonkuvaan kuuluu paa-asiassa viinin maistattaminen ja ihmisten kanssa hopottaminen, mutta hyvin suuri osa on myos tan hamahakinseittien vuoraaman rakennuksen totaalinen siivoaminen. Naa paikalliset tyontekijat on tosi hauskaa ja rentoa porukkaa, mutta tyo"moraali" niilla on vahan eri kun Suomessa eli toisin sanoen, MIKAAN (muu kun surffaaminen) ei kiinnosta ja kun tyoaika loppuu neljalta niin neljalta tipahta ratti kadesta lattialle ja seuraava saa sen sitten aamulla siita poimia :DD

Eli toisin sanoen, siivoomisen osalta tyonsarkaa on loputtomasti, viinin maistattamisen osalta sitten hiljasempaa! Viime viikonloppuna meidan kokki otti loparit (ilmaisi taman siis siten, etta ei vain saapunut su aamuna toihin, vaikka lounaita oli buukattu sille paivalle) joten ma oon nyt sitten ainoa tyontekija taalla.

Asun taalla viinitilalla olevassa 10 hengen Villassa, jossa on kaikki faciliteetit kunnossa, loytyy poreamme ja elokuvascreeni jne.. Mutta joku on aika viisaasti joskus keksinyt niin eipa silla luksuksella paljoa tee, jos ei oo ketaan jonka kanssa se jakaa.

Noh, onneksi viime viikonloppuna sain sitten viinitilan omistajan, Elinan,vanhemmat tanne mun seuraksi! Elakkeella olevat Maija ja Timo ovat olleet oikeen hauskaa seuraa! Maija on elakkeella oleva lastenlinnan lasten psykologi (ja jos Teirikot lukevat tata niin Maija on siis Antin pitka-aikainen kollega Lastenlinnasta: Antille Maijalta terveisia!!). Timo puolestaan on elakoitynyt ooppera/kuorolaulaja ja onkin ilahduttanut meita lukuisilla serenadeilla iltaisin :) Ollaan vietetty mukavia iltoja syoden hyvaa ruokaa (Maija ja Timo on olleet niin ihania, etta mulla on ollut joka ilta ruoka valmiina pyodassa, kun oon tullut toista) ja juoden ilmaista "left over" -viinia cellar doorista. Maija ja Timo ovat myos dekkarikirjailijoita ja oon jo paassyt heidan seuraavaan kirjaansa, jonka idea on murhamysteeri Australialaisella viinitilalla ;) sanoin, etta alkaa kertoko enempaa ennen kuin oon kotona taalta!!

Sitten taalla on myos Sherlock, Elinan ja Michaelin koira, joka on pitanyt meista hyvaa huolta!! Sherlock on aina mun kanssa toissa cellar doorissa ja haukkuu aina hirveasti kun asiakkaat tulee sisaan ;) mutta se on hirvean hyvakaytoksinen ja kiltti!

Ja kiitos kaikille tsunamivaroituksista: taalla ei mitaan hataa! Painvastoin aamulla kun herasin ja yritin saada televisiosta jotain tietoa Chilen maanjaristyksesta ja Australian tsunamivaroituksesta niin kaikilla kanavilla naytettiin jotain aivan muuta! Kun lopulta loysin kanavan, missa asiasta puhuttiin niin siina naytettiin livekuvaa Bondi beachilta, jossa ihmiset olivat iloisesti uimassa viela 30 min ennen kuin Tsunamin oli ennustettu "iskevan". 15 min ennen tsunamin ennustettua tuloa lifeguardit pikkuhiljaa alkoivat huutelemaan ihmisia pois vedesta!! Mutta ei se tsunami tosiaan jaksanut tanne asti, joissain paikoissa oli kai ollut normaalia korkeampi high tide mutta muuten ei oo nakynyt mitaan ja rannat on kasittaakseni auki!!

Huomenna on siis ensimmainen vapaapaiva ja oon jo varannut surffilessonin, vihdoin :)Nyt oon onneksi saanut Elinan ja Michaelin auton kayttoon, koska taalta farmilta on 15km matka lahimpaan kauppaan, joten ilman autoa oisin aika eristyksissa. Sellasella isolla katumaasturilla ma taalla sitten ajelen koiran kanssa, ihan hyvin menee jo vaaralla puolella ajaminen!! :)

Ja jeejee enaa 3 vkoa toissa, ja tasta lahtien mulla on aina ma-ti vapaa! ja sitten Hanna tuleekin ja treffataan Brisbanessa, can't wait :)

Koitan paivitella vahan useemmin niin ei tuu joka kerta tallasta romaania :D

Haleja!!

Porriaisia paossa

Tai no ei niilla ole siipia, mutta siis talla hetkella (kello 5.27 aamuyolla) pakoillaan Heidin kanssa nettikahvilassa meidan huoneen vallottaneita bedbugseja. Tiedoksi niille jotka eivat ole kyseisiin kiehtoviin otuksiin tutustuneet, kyseessa on siis pieni tuholaishyonteinen, joka elaa mm. sangyssa, imee verta ja jattaa hyttysenpureman nakoisia kutiavia paukamia. Aikuisen otokan nakee ihan paljaalla silmalla mutta niita kehitysvaiheessa olevia ei valttamatta nae. Ja siksi niista onkin niin hauska paasta eroon. Kohta mennaan takaisin huoneeseen tarkistamaan rinkan sisustat ja kunhan paasemme seuraavaan matkakohteeseen, koko rinkan sisalto paasee pesuun. Ollaan sitten vissiin yksi paiva alasti. Etta sellaista. Ja eilen aamulla viela nimenomaan vaihdoimme hotellia, koska edellinen oli vahan nuhjuinen (olihan se kyykkyvessa vahan kamanen, mutta silti...).

Eipa ole tama Jakarta paljastanut meille parhaita puoliaan. Aikamoinen pudotus oli saapua tanne Langkawin hauskuuden ja Kuala Lumpurin luksushotellin jalkeen (mahtava sanky, taulutelkkari, jaakaappi ja vedenkeitin, parkettilattia, kylpytakit ja aamutohvelit seka orgaaniset hygieniatuotteet kylpyhuoneessa. Ja kaikki tama vain 26 eurolla!!). Itse kaupunki, tai ainakin sen keskusta, on kaunis, paljon puistoja ja yllattavan siistia, mutta ihmiset eivat niinkaan ole niin ihastuttavia. Indonesia on tahan mennessa pahin maa, jos mietitaan tuijotuksen ja huutelujen maaraa. Kaikki rakastavat meita, vain koska meilla on vaalea iho ja vaaleat hiukset. Aikaisemmin huomio on ollut ihan positiivista ja hauskaa, ihmiset ovat tervehtineet. Taalla meille kuitenkin huudellaan ties mita indonesiaksi ja se ei aina ole niin kauhean miellyttavaa. Eilen juhlittiin ilmeisesti profeetta Muhammedin syntymapaivaa ja paiva oli public holiday, joten tiet ja puistot olivat normaalia kansoitetummat. Ja kaikki halusivat ilmaista palavan rakkautensa meita kohtaan...

Noin kolmen tunnin paasta jatkamme kuitenkin onneksi jo matkaa Bandungiin, joka on ilmeisesti yksi Javan suurimmista kaupungeista. Tarkoitus oli menna Phangandaraniin (tai johonkin vastaavaan...), mutta menimme vahingossa ostamaan lippuja vaaralta juna-asemalta, joten muutimme suunnitelmia sen mukaisesti. Phangandaran on vuorossa sitten kenties Bandungin jalkeen (jos vaikka Bandungissa olisi vain yksi juna-asema...).

Javalla kaymme edella mainittujen paikkojen lisaksi Yogyakartassa ja sen jalkeen jatkamme matkaa Balille. Talla kertaa tarkoituksena on kierrella enemmankin Balilla eika vain jumittaa Kuta Beachilla. Noin kahden viikon paasta lennankin sitten kahdeksi paivaksi Singaporeen ja sen jalkeen Aasia on mun kohdalta ohitse. Taytyy kylla myontaa, etta se on jopa ihan todella miellyttava ajatus. Onhan taalla nyt jo nelja kuukautta vietetty ja alan olla todella innoissani Australiasta. Varsinkin nyt, kun sain vihdoin buukattua Lauralle ja mulle viiden paivan surf campin. En malta odottaa!! :) Lisaksi haluan vain jonnekin, missa kukaan ei kiinnita muhun mitaan huomiota ja kadulla saa kavella rauhassa... :)

Mutta nyt otokat kutsuvat! Seuraavia paivityksia odotellessa. Vinkvink Laura... ;)

Terkkuja!

Hanna

Pikainen paivitys Kuala Lumpurista

Tuntuu, etta ihan mihin tahansa Malesiassa haluais menna, niin aina paatyy kuitenkin Kuala Lumpuriin. Borneolla vietettiin pari paivaa meren keskella reefv resortilla ja sen jalkeen palattiin Kota Kinabaluun juhlimaan kiinalaista uutta vuotta. Oli kylla laimeimmat uuden vuoden bileet ikina, istuttiin kolmistaan baarissa Heidin ja portugalilaisen Nunon kanssa... Noh, ainakin meilla oli hauskaa.

Kidnappaajista huolimatta selvittiin siis kuitenkin pois Borneolta takaisin Malesian niemimaalle. Kuala Lumpurissa vietettiin pari paivaa kierrellen ja katsellen (ei ole varaa shoppailla kun taa on niin hemmetin kallis maa) ja tiistaina lahdettiin Taman Negara National Parkiin. Eilen kaytiin trekkailemassa sademetsassa ja sitten akkia mahdollisimman kauas koko puistosta ennen kuin pimea ehti taas laskeutua. Tiistai-iltana meinattiin molemmat Heidin kanssa saada vahintaan sydankohtaus kun tutustuttiin paikallisiin lentaviin jattikokoisiin otokoihin, jotka syoksyilivat paattomasti paikasta toiseen. Ei voitu tehda illalla mitaan muuta kuin istua hotellihuoneessa ovet ja ikkunat tiiviisti kiinni ja syoda suklaata. :) Taidettiin herattaa jonkinmoista hilpeytta paikallisissa asukkaissa, kun kiljuttiin, naurettiin ja syoksyiltiin eteenpain kun yritettiin paasta takaisin hotellille illalliselta. Hyva etta saatiin vetta (ja sita suklaata) ostettua kun oltiin niin kauhuissamme niista otoikoista. Niita oli ihan joka paikassa!

Tanaan oli sitten tarkoitus lahtea Perhentian Islandille Malesian itarannikolle, mutta koska ei oltu aivan varmoja, josko monsuuni on loppunut viela vai ei niin ei sitten otettu sita riskia, etta istutaan kolme paivaa hotellihuoneessa kaatosadetta paossa (ja talla meidan Malesian tuurilla niin olisi todellakin tapahtunut). Niinpa tanaan aamulla otettiin bussi Kuala Lumpuriin ja buukattiin liput yobussiin Kuala Perlisiin, josta jatketaan huomenna aamulla matkaa Langkawille (saari Malesian lansirannikolla). Langkawilla makoillaan auringossa (tai ainakin Heidi makaa, mina ja palanut ja kesinyt selkani saatetaan pysya varjossa...) muutama paiva ja tiistaiaamuna palataan minnekas muualle kuin Kuala Lumpuriin. Mulla on taalla yks kaveri vaihdossa ja ens viikon keskiviikkona oliskin tarkoitus nahda vihdoin ja viimein Mimmi taalla (on osoittautunut harvinaisen vaikeaksi saada aikataulut yhteensopiviksi).

Ensi viikon torstaina lennetaan takaisin Indonesiaan, talla kertaa Javalle, Jakartaan. Nailla mennaan eteenpain nyt ainakin viikko. Katsellaan sitten uudestaan, miten suunnitelmat on jo ehtineet muuttua. :)

Terkkuja! Hanna

Borneolta paivaa!!

Ei kuule Laura ole taalla viidakossa nettia ihan joka nurkalla, sen takia tulee paivitykset valilla vahan viiveella. ;)

Borneolla siis ollaan edelleen, talla hetkella Sempornassa, jossa ainakin brittien ja jenkkien suurlahetystojen mukaan on niin suuri terroristiuhka ja kidnappausvaara, etta kaikki vahankaan jarkevat ihmiset kiertaa tan paikan kaukaa. Suomen suurlahetystossa tosin oltiin sita mielta, etta moinen pelottelu on turhaa, ei ne ainakaan oo mitaan kuullut ja ei taalla ketaan oo kidnapattu viimeseen pariin vuoteen, joten sinne vaan. :D Noudatimme luonnollisesti oman suurlahetystomme asiantuntevaa ohjeistusta ja eilen saavuimme kylapahaseen, jonka ainoa houkutus on upeat sukellus- ja snorklausvedet.

Ennen Sempornan kuulumisia kuitenkin nopea kertaus tahan astisesta Borneon kierroksesta. Edellisen viikon sunnuntaina suuntasimme Ranauhun. En suosittele. Kaupungista loytyy mittava joukko islamilaisia ravintoloita ja autokorjausliikkeita, mutta siina se. Ranau on kuitenkin Kinabalu National parkin lahin kaupunkin, mika selittaa vierailumme siella. Keskiviikkona kaytiinkin sitten trekkaamassa sademetsassa kansallispuiston luontopoluilla (Mt. Kinabalun valloittaminen jai talla kertaa valiin vaillinaisten varusteiden takia). Kansallispuistot tuntuvat olevan ainoita paikkoja joissa taalla sademetsaa enaa nakee. Muualla maisemaa hallitsevat aika tehokkaasti palmuoljyplantaasit. Naky on oikeesti aika surullinen.

Tiistaina jatkoimme matkaa Sandakaniin, jossa onnistuimme loytamaan kohtuullisen edullisen ja siistin hostellin. Hostellin omisti ihana iakas pariskunta, jolle riitti hauskuutta jatkuvissa pyynnoissamme saada kiehuvaa vetta (nuudeleita ja teeta varten tietysti, Malesia on kallis maa, ei taalla ole varaa syoda jatkuvasti ulkona...). Keskiviikkona tutuistuimme Sandakanin nahtavyyksiin(?) ja torstaina lahdimme heti aamutuimaan katsomaan orankeja. Orankipuiston kaikki luontopolut olivat yllatys yllatys suljettu huoltotoimenpiteiden takia, joten 10 dollarin paasymaksulla saimme katsella 15 minuutin ajan, kun orankeja syotettiin ja siina se. Ei saatu edes kuvia, kun kameran vieminen alueella olisi maksanut erikseen. Hienoinen pettymys tama kokemus, joskin orangit olivat uskomattoma suloisia ja hauskoja.

Seuraava etappi matkallamme oli Sukau. Sukau sijaitsi keskella ei-mitaan eika siella ollut yhtaan mitaan. Paitsi guest houseja, joki, veneita ja elaimia. Majapaikkamme naytti aivan silta kuin mokille olisi tullut. Punainen rakennus veden aarella ja metsan reunassa. Vesi ei tosin ollut jarvi vaan Kinabatangan-joki, joka on kuuluisa elaimistostansa. Heidin kanssa kavimme kahdella veneajelulla ja kerran metsikossa kavelemassa ja naimme monia erilaisia lintuja, kahden- tai kolmenlaisia apinoita, kaarmeen, oravia, kaksi liskoa (toinen oli jarjettoman kokoinen, luulin sita krokotiiliksi) ja varmaan vaikka mita muuta mita en nyt muista. Joessa asustelee myos ihan oikeita krokotiileja, mutta ne pysyttelivat talla kertaa suureksi harmiksemme piilossa.

Eilen sitten saavuimme tanne Sempornaan. Heidi paasi jo tanaan sukeltamaan Sipadan Islandille, yhdelle maailman kauneimmista sukelluspaikoista, jolle paasee ainoastaan rajoitettu maara ihmisia paivassa. Oli kuulemma nakynyt paljon erilaisia kaloja, kilpikonnia ja hirveesti haita. Huomenna mennaan molemmat Sibuan Islandille, Heidi sukeltaan ja ma snorklaileen. Ainakin tanaan snorklailijatkin oli nahnyt kilpikonnia, joten odotukset on korkealla.

Illalla siirrymme Sempornasta veneella kymmenen minuutin matkan paahan mereen paalujen paalle rakennettuun resortiin. Pari paivaa vietamme siella all inclusive -lomaa uiden ja snorklaillen, riippumatossa rentoutuen, aurinkoa ottaen ja lukien. Eipa siella oikeesti juuri muuta voi tehdakaan. Varatessamme lomaa meidan piti allekirjoittaa vastuuvapauslauseke, joka sisalsi ilmaisun "...caused directly or indirectly by an act of God." Eikohan se aikalailla kata sitten kaiken. :D

Perjantaina matkaamme takaisin Kota Kinabaluun juhlistamaan kiinalaista uutta vuotta ja sunnuntaina palaamme takaisin Malesian niemimaalle. Mutta siita sitten myohemmin (kunhan itsekin tiedamme). :)

t. hanna

Officelta paivaa

Niin tanaan oli sitte ensimmainen paiva taas tyolaisen arjessa pitkasta aikaa. Toimistolla oon toisaalta ollu jo muutaman paivan koska asun taalla nykyaan, siis kirjaimellisesti. Toisin sanoen, ilmaisten majotusten putki jatkuu. Penthousen jalkeen oli yhen yon hostellissa, jossa tutustuin tosi kivoihin tyyppeihin ja koko yo menikin siina Goonia juodessa :)

Mun pomo Elina kuitenkin laitto sitten viestia, etta toimistolla ei juuri koskaan oo ketaan, joten voin asua siella for free jos haluan! ja mikas siina, kavin supermarketista ostamassa hanaan kiinnitettavan "kasisuihkun", jolla ihan hyvin saa suihkuteltua ja sohvalla on ihan mukava nukkua, on jopa peitot ja tyynytkin.

Oon nyt tosiaan tan viikon me,ti,ke toissa taalla Elinan ja Michaelin koulutusfirmassa (niilla on yhteensa 3 firmaa). Ne jarjestaa sellasia kursseja ja mun hommiin kuuluu ottaa vieraat vastaan, kattaa niille ateriat jne. (ruuat tulee cateringista ja tanaan niita jai yli niin paljon, etta niilla vois ruokkia puolet Nigerian lapsista, mutta nyt ne on yksin MUN :P). Tanaan paasin jopa heti ekan paivan kunniaks avaamaan tukkeutunutta miesten vessaa!! etta onneks on 3 vuotta oikista takana, ne skilssit tulee taalla todella tarpeeseen :P

Mutta taa on ihan hyva diili, saan ilmasen majotuksen ja catering left overit koko viikoks ja myoskin lapparin ja ilmasen netin!

Perjantaina lahen sitte Port Stephensiin sinne viinitilalle! en viela yhtaan tieda, kauan oon siella, mita teen siella, tiedan vaan etta meen sinne!! Ja yhteensa oon toissa huhtikuun alkuun, jollon treffaan Hannan Byron Bayssa ja mennaan sielta Sallaa vastaan Sydneyyn ku Salla tulee 12.4 (mun synttareita juhlimaan tietty :P)!!jee!

Ja ostin just lennon Aucklandista Los Angelesiin 3.5. Naan Chikin siella ja mennaan pariks viikoks roadtripille Califooorniaan :) ja nailla nakymin 20.5 lennetaan sitte kotiin.

Eikai tassa nyt muuta ihmeempaa, laitan sitte kuulumisia Port Stephensista!

Missing you, pus!

Penthousesta kajahtaa!! :)

Heiheihei!! Elama Sydneyssa on ihanaa (ja ihanan kallista!!). Oon kylla ihan rakastunu tahan kaupunkiin, ekan viikon asuin Glebessa 4 hengen dormissa. Glebe on ihanan sopoa aluetta :)

Sunnuntaina olin ekaa kertaa kunnolla beachilla, Coogeella joka on vahan ku Bondi pienemmassa mittakaavassa..En oo kauheesti kerenny kattella ns. turistinahtavyyksia, mutta aasian temppeleista viisastuneena, en ma oo paljon niita kaivannukkaan. Paljon ihanampaa on vaan kavella kaupungilla, olla rannalla ja istuskella ihanissa katukuppiloissa...

Eilen selkeni myos mun tyojutut vihdoinkin. Oon kylla niin onnekas!! Sain Juridiasta Elina Koivumaelta sen opiskeluaikaisen kaverin yhteystiedot. Opiskelukaveri, jonka nimi myoskin on Elina, omistaa taalla Sydneyssa miehensa kanssa IT-yrityksen ja viinitilan Port Stephensissa 2,5 h Sydneysta pohjoiseen. Tapasin siis eilen Elinan ja Michaelin, jotka oli molemmat ihan mielettoman mukavia ja lupasi mulle toita helmi-maaliskuuksi seka taalla sydneyssa assarin hommia IT-firmassa etta viinitilalla Port Stephensissa "jokapaikanhoylan" hommia: respan hoitamista, viinin maistattamista, ruohonleikkuuta, mokin rakentamista jne..:) Majotus molemmissa kaupungeissa osoittautuu kylla varmaan ongelmaksi, jos teen osapaivaisesti seka taalla etta Port Stephensissa niin ei oo varaa maksaa pysyvaa majotusta molemmissa.

No ainakin aluksi Elina ja Michael lupasi, etta saan asua siella viinitilalla 5star villassa. Ne lupas antaa mulle niitten koirankin seuraksi, koska ne sano, etta se on keskella ei mitaan, vahan kun ois suomessa kesamokilla yksin :P ja autoa kuulemma tartten kun siella PS:ssa pitkat valimatkat. Ja kuulemma tosi hyvaa surffia. Ja elina ehdotti myos etta mentais yhessa sukeltamaan siella!! :)

Mun majotus on myos taalla sydneyssa talla hetkella vahan kohentunut. Tavattiin Chikin kanssa sillon Laosissa yks aussipariskunta, Hugh ja Izzie. Se Hugh opiskelee sydneyssa ja laitto mulle viestia kun tulin tanne, etta jos mulla ei oo majotusta niin silla on paikka missa voi yopya. No aluks ajattelin, etta se majotus on varmaan sen opiskelijakampan sohvalla, et en tiia haluunko menna..Mut sitten kuitenkin aattelin etta ilmanen majotus on aina ilmanen, joten sanoin, etta tuun sen luo muutamaks paivaks ennen kun loydan jonkun halvan hostellimajotuksen tms..

Noh, muutin sitten tanaan sen luo. Se sano, etta tavataan lounasaikaan Macquarie streetilla. Ajattelin, etta sen Uni on varmaan siina vieressa, koska se on siis vastapaata Parlamenttia ja oopperatalon vieressa. Ei vaan, se asunto on Macquarie streetilla, 11. kerroksessa merinakoalalla, 5 tahden penthouse, jossa asun YKSIN!! se on sen vanhempien kaupunkiasunto, joten saan olla siella ainakin viikon loppuun asti, en tieda tuleeko ne sillon. Ja Hugh ei siis asu siella, joten its all mine :D siel on kylpyammeet ja jopa pyyhkeenlammitin (ootteko ikina nahny sellasta :D) onhan se kivempi kuivata lampimaan pyyhkeeseen ku kylmaan ;)Ja kaikki tama siis Jack Daniels pullon hinnalla!!

Mut nyt mun taytyy lahtee shoppailee, koska en kehtaa menna mun penthouseen nayttaen rahjaselta backpackerilta rikkinaisissa flipflopeissa :DD

Love juu all, ja Chikilta terkkuja Canadasta!!! XOXO

Viidakosta kajahtaa!

Heidin kanssa olemme jalleen vaihtaneet saarta ja maata siina samalla. Talla hetkella nokotamme Kota Kinabalussa, Borneolla, tosin tanaan liikahdamme eteenpain Ranauhun ja huomenna on vuorossa Kinabalu National Park ja haahuilua sademetsassa.

Viimeiset paivat Balilla sujui mulla surffatessa. Otin sellaisen kolmen paivan kurssin (olin ainoa niilla tunneilla joten sain halvalla hyvaa private opetusta) ja kylla ma jopa useampaan otteeseen onnistuin seisomaan laudan paalla monta sekuntia. :) Surffaaminen osoittautui uskomattoman hauskaksi, joskin myos erittain haastavaksi, harrastukseksi ja todellakin aion surffata tasta lahtien aina kun mahdollisuus ilmenee.

Heidillakin sujui Gililla oikein kivasti, niin kivasti jopa, etta Heidi suunnittelee menevansa sinne viela takaisin muutaman viikon paasta. Heidi suoritti Gililla advanced kurssin sukeltamisessa. Borneolla ja Malesian niemimaalla pitaisi olla muutamia maailman hienoimpia paikkoja sukeltaa, joten ainakin nyt ollaan sen suhteen ihan oikeassa paikassa.

Eipa sujunut matka tannekaan ihan mutkattomasti. Keskiviikkona lensimme Balilta Kuala Lumpuriin, jossa olimme noin yhdentoista aikaan illalla. Jatkolento lahti kahdeksalta aamulla, joten odotimme innolla hyvia younia lentokenttahotellissa. Matkasimme shuttle bussilla lentokenttahotellille, jossa respa ystavallisesti ilmoitti paikan olevan taynna. Niinpa nostimme rinkat selkaan ja tallustimme takaisin lentokentalle, sille samaiselle, jota inhosimme jo edellisten kokemusten perusteella (sivuhuomautuksena, Kuala Lumpurissa on kolme lentokenttaa, joista meilla on kokemuksia ainoastaan yhdelta, silta, jolta halpalentoyhtiot lentavat). Valtasimme rauhallisen paikan kentalta ja levitimme leirimme lattialle. Noin tunnin silmia lepuutettuamme lentokenttahenkilokunta tuli herattelemaan ja ajamaan meidat ulos kentalta. Luonnollisestikin nimittain juuri tana yona kentalla suoritettiin tuholaistorjuntaa ja koko kentta suljettiin kolmeksi tunniksi. Samaa touhua toimitettiin kaikissa kentan yhteydessa olevissa ravintoloissakin, joten suurin osa ihmisista leiriytyi kentan ovien ulkopuolelle tavaroidensa kanssa (lampotila Kuala Lumpurissa onneksi sallii taman, myos keskella yota). Me fiksuina tyttoina kuitenkin tajusimme, etta kentan lahella (mutta ei yhteydessa) on food court, jossa on 24h auki oleva KFC. Sinne siis. Heidi tilasi nugetit ja ranskalaiset, mutta itse kun yritin tilata ihan mita tahansa, vastaus oli no have. No en olis mitaan halunnutkaan! Vahan tosin ihmetytti, kun kohta mun jalkeen joku paikallinen kantoi poytaan tayden tarjottimen kanaa ja ranskalaisia... Siellapa sitten istuttiin, syotiin (osa meista), pelattiin korttia ja suunniteltiin tulevaa reittia seuraavat kolme tuntia.

Lento Borneolle sujui hyvin ja lentokentaltakin paasi ihmeellisen hyvin keskustaan julkisia kulkuneuvoja kayttamalla. Ensivaikutelmat Borneosta olivat siis hyvat, ihmiset puhuvat taalla hyvaa englantia, ovat ystavallisia ja heti valmiita auttamaan.

Kinabalu National Parkissa aiomme siis viettaa yhden paivan (Mt Kinabalu jaa nyt talla kertaa kiipeamatta) ja sitten jatkamme matkaa Sandakaniin, josta teemme pari paivaretkea, ensin orankien suojelupuistoon sukulaisia tervehtimaan ja toisena paivana Turtle Islandille ihmettelemaan kilpikonnien menoa. Viimeisena kohteena meilla on Semporna, josta Heidi tekee parikin retkea Sipadan Islandille, yhdelle maailman viidesta parhaasta sukelluskohteesta. Itse aion lyottaytya mukaan yhdelle retkelle snorklausvalineiden kanssa, vedenalainen elama pitaisi olla aika mahtavaa ihan pintavesissakin. Semporna itsessaan ei ole kummoinen paikka, joten mahdollisesti siirrymme siita viela jollekin laheiselle saarelle kuluttamaan Borneon kiertueen viimeiset paivat. Suunnitelmat ovat kuitenkin silta osin viela auki. Lento takaisin Malesian niemimaalle (kylla, rakastamallemme Kuala Lumpurin halpalentokentalle) on ystavanpaivana.

Tarkoitus oli laittaa tahan vahan kuvia myoskin kaikkien ihailtavaksi, mutta koska systeemi kaatui vaihteeks, niin kuvat jaa (jalleen) myohemmaksi.

Hanna

p.s. Timo, arvaa onko niita riippumattoja nyt sit nakynyt... Etsinta jatkuu.

Sydney!!

Noniiin taalla ollaan, finally :) Niinkuin Hanna tuolta gileilta vai baleilta vai mista lie kirjoitteli niin nyt ollaan jo eri mantereilla, Hanna ja Heidi Aasiassa, mina taalla ja Chiki Losissa menossa Kanadaan! aika hullua..

Oltiin Chikin kanssa Manilassa pari yota hienossa hotellissa, syotiin ja juotiin hienosti ja nautittiin vikoista paivista yhessa. Lahin pari paivaa sitten Manilasta Singaporeen, jossa olin yhen yon. Singaporessa tunnelmat oli aika sekavat, kun Chiki jai sinne Manilan kentalle vilkuttelemaan ja yhtakkia pamahdin yksin vieraaseen maahan vasyneena ja ihan pihalla kaikesta..

Tulin Singaporeen illalla kuudelta ja lahin samantien syomaan. Olin buukannut valmiiksi hotellin Little Indiasta, joka nyt jalkeenpain ajatellen ei ehka ollut se paras valinta lansimaalaiselle, yksin reissaavalle naiselle. Kylla siina rupes vahan jannittamaan, kun koko little indiassa ei tuntunut olevan muita kuin satoja intialaisia miehia ja mina. Loysin lopulta yhden intialaisen vegeraflan, jossa ei myoskaan ollut kun "paikallisia" ja ehka yks tarjoilija puhui englantia. Tilasin sitten intiankielisesta listasta randomilla jotain, joka osottautui lopulta Paneer Masalaksi. Oli kylla yks elamani mielenkiintoisimpia kokemuksia, kun istuin vanhan intialaisen pariskunnan kanssa samassa poydassa, kumpikaan ei puhunut englantia, mutta molemmat yritti kylla parhaansa mukaan kasimerkeilla neuvoa mua, mista peltilautaselta mun piti syoda mitakin ruokaa :)

Seuraavana paivana oli sitten lento Darwinin kautta Sydneyyn. Molemmat lennot kesti vaan 4 tuntia, mutta mulla oli Darwinin kentalla 5 tuntia aikaa odotella seuraavaa lentoa. Kun paivalla yhden aikaan saavuin Sydneyn kentalle, niin tajusin yhtakkia, etten ollut ottanut mun viisumin numeroa ylos (enka myoskaan doublechekannut, etta mulle on ylipaansa myonnetty visa :D) enka muistanut edes mun hostellin nimea, muuta kuin, etta se oli "joku rooftop" kings crossilla. Noh, paasin ilman visanumeroita tullista lapi ja heti kun paasin ulos kentalta niin vastassa oli shuttlebus-kuski, joka sanoi, etta kings crossilla ei ole yhtaan rooftopia, mutta Glebessa on yksi. Joten paatin kokeilla sita (olin meinaan maksanut sen etukateen).

Nyt oon kylla onnellinen, etta taa hostelli oli taalla Glebessa eika Kings Crossilla, joka on Sydneyn main backpacker-alue, koska yksi kaveri suositteli Kings Crossia "jos tykkaa narkkareista, kanniaalioista, prostituoiduista jne.." Taa Glebe puolestaan on kivaa, rauhallista aluetta, josta paasee hyvin bussilla keskustaan. Muutenkin taa hostelli, on tosi kiva: taa on oikeestaan sellanen traveller's lodge, jossa ihmiset asuu pidempaankin, suurin osa on ollut taalla n. puol vuotta. Huoneessa on mina ja 2 muuta tyttoa, tv, suihku ja vessa, jaakaappi, keittio (jossa on pannut ja kattilat yms. ruuanlaittomahdollisuudet) seka tietokone ja ilmanen netti :) Tuntuu kun ois kotona.

Eilen kun tulin, oli Australia Day, joka on "Australian synttaripaiva" ja koko kaupunki oli ihan sekasin siita, kaikki oli pukeutuneet Australiavaatteisiin ja juhli toreilla ja turuilla.. Toinen mun huonekavereista (italialainen tytto Tania joka itseasiassa on asunut Suomessa 5 vuotta) pyysi mut sen ja sen kavereitten kanssa Darling Harbouriin ilmaiskonserttiin ja mentiin sen jalkeen istumaan iltaa Three Wise Monkeys pubiin. Tanaan ollaan menossa jonnekki Side Bariin..On kiva kun Tania on ollut taalla jo 6kk niin se on toiminut mun turistioppaana ja neuvonut miten kaikki pankkitilit yms saa, mista mikakin bussi menee, minne kannattaa menna shoppailemaan (sita sen oikeestaan ei ois tarttenut neuvoa ;P)..ei oo paljon ite tarttenu aivoja kayttaa ja kokoajan on jotain tekemista :)

Oon kylla jarkyttynyt (vaikka se oli ihan hyvin tiedossa) siita, kuinka kallista taalla on. Mun dormi maksaa 29 dollaria eli n. 18 e yo!! onneks taalla on jaakaappi ja vedenkeitin yms. niin kavin tanaan ostamassa puurohiutaleita, maitoa, hedelmia ja pussikeittoja, koska niilla taytyy alkaa elamaan etta rahat riittaa, ainakin niin kauan kun tyojutut varmistuu (en oo viela tavannut sita viinitilan omistajaa, joten mitaan ei oo viela lyoty lukkoon sen suhteen)! Mutta muuten taa on Aasian jalkeen vahan kun ois kotiin tullu..Odotan innolla, etta paasen nakeen Bondi Beachin ja muut rannat ja paasen taas surffaamaan :DD

On kylla kova ikava kaikkia, mutta jos te kaikki muuttaisitte tanne niin voisin ihan hyvin elaa loppuelamani taalla :) xoxo <3

NIIIN mulla on nyt sitte Aussinumero siihen asti kun oon taalla, enka kayta suomiliittymaa, joten alkaa laittako siihen mitaan. Aussinumero on: 0416 418 509

PS. Mun kamera hajos (ei mee paalle, lens error > terkkuja vaan Heidille!) eli niin kauan kunnes saan sen korjattua niin ei oo tulossa kuvia Ausseista :(

Gili, Bali vai Filippiinit?

Nyt on hajaannus laajentunut entisestaan, kun Heidi ja minakin ollaan jo eri paikoissa. Tosin maa on sentaan sama ja polut yhdistyvat jalleen vajaan viikon paasta. Heidi tulee Balille viimeistaan ensi viikon tiistaina ja keskiviikkona jatkamme yhdessa matkaa Malesiaan.

Viikko sitten lahdettiin siis Balilta Gili Trawangania kohti. Minibussin, lautan, minibussin, veneen ja noin 12 tunnin matkanteon jalkeen saavuttiin lopulta Gilille. Charlotta oli onneksi hankkinut meille jo huoneen sielta, joten se vaiva jai onneksi valiin. Huone oli kaiken lisaksi iso ja kiva, mita nyt muurahaisten valtatie kulki keskelta lattiaa, puolessa kylpparia ei ollut kattoa ja suihkusta tuli merivetta.

Gili T oli ihan hauska paikka, kohtuullisen pieni saari, polkupyoralla sen kiertamiseen meni noin 45 minuuttia. Pyoraa piti tosin paikoitellen taluttaa, joten tama hieman hidasti matkan tekoa. Ranta oli kauniin valkoinen ja merivesi turkoosia. Kapeita mukulakivikatuja pitkin kulki hevosten vetamia vaunuja edestakaisin. Paikka oli siis kohtuullisen lahella paratiisia.

Neljan paivan rentoutumisen jalkeen mina olin tosin jo saanut riittavasti lepoa ja niinpa paatin pakata kamat ja lahtea takaisin Balille. Olisi Gilillakin tekemista ollut, jotenkin vaan itsesta ei saanut irti niin paljoa, saaren vaikutus lahenteli Laosin lamauttavaa vaikutusta. Sunnuntaiaamuna oli siis vuorossa jalleen matkustamista, talla kertaa kevyet 14 tuntia, ja sitten olinkin takaisin Balilla.

Taalla ollaan nyt oltu siis pari paivaa. Tulin tanne siis sunnuntaina Gililta yhdessa Patrikin kanssa, maanantaina saapui Tomas ja eilen Charlotta. Seuraa siis on, vaikka matkakumppani jaikin Gilille sukeltelemaan.

Yritan nyt siis touhuilla taalla kaikenlaista, tahan asti olen viettanyt erilaisia teemapaivia. Maanantaina oli ohjelmassa shoppailua, eilen kavin kokovartalohieronnassa ja -kuorinnassa (maksoi muuten kokonaista 5 euroa, tata Suomeenkin, kiitos) ja tanaan keskityin rusketuksen syventamiseen. Huomenna, jos rohkeus riittaa, saatan testata taitojani surffauksessa. Saapa nahda...

Hanna

Surfing in San Fernando

Holaholaholaaa! Seuraavaksi luvassa paivitysta filippiineilta pitkasta aikaa. Uudet vuodet Boracaylla tuli ja meni! Boracaylla saatiin kulumaan huimat 10 paivaa: mikas siina ollessa kun oli ravintoloita norjalaisesta marokkolaiseen, kuntosalia, joogaa jne. eli paikallinen Costa Del Sol: 4 km valkosta (siis todella valkosta) hiekkaa, tajuttomia auringonlaskuja ja ihania rantabaareja. Siella oli ihmisen hyva olla :) Tosin Chiki oli oikeestaan kokoajan kipeena, mutta buranacoctaileilla vedettiin vuodenvaihekin kunnialla, suudeltiin rannalla ilotulitusten raiskeessa kun vuosi vaihtui ja kaikkee muuta alloromanttista niinkun rakkauslomalla pitaakin ;P!

Boracaylta se matkustaminen sitte alkokin: ensin matkustettiin Iloiloon, jossa tyttojen tapaan suunnattiin ekana makkiin ja lennettiin siita sitten Cebuun. Iloilon lentokentalla meki jouduttiin kuulutusten kohteeks, kun boardingin alettua tiskilta kuulutettiin "miss hani hunnila, miss hani hunnila.." Muutaman kuulutuksen jalkeen tajuttiin, et ne varmaan kuuluttaa jani junnilaa ;)

Cebussa oltiin kaks yota> shoppailtiin ja vikana iltana mentiin "yksille" Chikin tutun pariskunnan kanssa. Siita baarista sai siideria (jopa viitta erilaista KUIVAA omenasiideria), joten eihan se sitten ihan niihin yksiin jaanyt ja seuraavana aamuna oli oikeen mukava laivamatka Boholille pienessa kankkusessa!

Boholilta suunnattiin heti seuraavana paivana Camiguinille, joka on "tulivuorisaari": siella on 7 tulivuorta, vesiputouksia, kuumia ja kylmia lahteita ja ymparilla ihania paratiisisaaria. Vuokrattiin mopo ja ajettiin vuorille yhelle tosi upeelle vesiputoukselle ja illalla kaytiin kylpemassa kuumassa lahteessa :) Harmillisesti meian Camiguinin visiitti jai liian lyhyeks, kun maanantaiaamuna kysaisin aamupalalla ravintolan tadilta, etta mikakohan mahtaa olla huomisen saa (kun pari paivaa oli tihutellut) niin tadilta tuli vastaus "empa tieda, mutta taitaa olla taifuuni tulossa". Eipa jaaty sitten sita taifuunia odottelemaan, koska saarelta ei paase pois muulla kun veneella ja seuraaville paiville luvattiin aika hurjia tuulia! Pakattiin siis kimpsut ja kampsut ja ostettiin laivatiketit viela samalle illalle Cagayan Del Oroon, josta paastiin lentamaan taas kerran Manilaan!

Manilasta otettiin bussi pohjoiseen, San Fernandoon, jossa paastaan vihdoin surffaamaan, jee. Taa on aika pieni kyla, jossa ei oikeestaan muuta aktiviteettia oo kun surffaaminen, mutta sehan meille riittaa! Pitkasta aikaa saatiin nauttii auringosta ja ihanasta rannasta, joka on ihan meian etupihalla. Majoitus onkin mita mielenkiintoisin, meinaan joka-pikkupojan-unelma-maja talon katolla. Majan lattialla ei oon muuta kun patja, mutta meilla on lapiveto ja kattoterassilta upea merinakoala :) Suihkussa kaydaan alakerran rantabaarin keskella!! Olo on kun BB:ssa, kun siina peset tukkaa ja sheivaat kainaloita ja joku vetaa hampurilaista viereisessa poydassa :DD

Muutenkin taalla filippiineilla tuntee ittensa kylla suuremmankin luokan julkkikseksi, kun paikalliset aloittaa joka lauseen "yes sir/mam.." ja tuijottaa ja osoittelee ihan vilpittomasti. Tanaankin kun mentiin kauppaan, niin koko kaupan huomio keskitty meihin ja ainakin 30 myyjaa pyori ymparilla.

Huomenna paastaan surffaamaan, heti kaheksalta aamulla, jeejee :) taalla ollaan nyt sitten 10 paivaa, jonka jalkeen 2 paivaksi Manilaan. Sen jalkeen lahetaan ei meille eika teille vaan eri teille :( mina Singaporeen ja Chiki Losiin. Nyt taytyy ehka menna ottamaan tytoista mittaa ja kayda testaamassa San Fernandon McDonalds :P (ps. Saaralle terkkuja ja jaksamista toihin!!pus)

Kolme maata ja kolme makkia 24 tunnissa

Eilen oli aika alkaa siirtymaan maasta toiseen eli toisin sanoen Thaimaasta Malesian kautta Indonesiaan. Matka alkoi puoli kuudelta aamulla, kun taksi poimi meidat hotellilta ja vei Koh Samuin satamaan. Samuilta matkustettiin pari tuntia lautalla johonkin, josta jatkettiin matkaa bussilla Hatyaihin aivan Thaimaan etelaosaan. Hatyaissa olimme bussiasemalla noin kello kaksi iltapaivalla. Meita informoitiin, etta matka jatkuu kolmelta. Puoli kolmen aikaan kuitenkin herttainen vanha thaimaalainen mies tuli koputtelemaan Heidia olkapaalle siihen malliin, etta nyt pitaisi menna ja kiireesti. Emme tienneet kuka mies mahtaa olla tai mihinkahan sita ollaan menossa, mutta koska lipputiskin nainenkin huitoi meita lahtemaan miehen mukaan, niin hypattiin rinkkoinemme tuk-tukin kyytiin. Lopulta mies kuljettikin meidat matkatoimistoon, josta saimme jatkoliput Kuala Lumpuriin ja tiedon, etta kaiken kiireen ja paniikissa tehtyjen evasostosten jalkeen meilla onkin viela 4 tuntia aikaa ennen kuin bussi edes lahtee. Matkatoimiston nainen kuitenkin informoi meita, etta kaupungista loytyy McDonald's, joten eipa mitaan hataa.

Bussi, jossa matkustimme 9 tuntia Hatyaista Kuala Lumpuriin oli aivan mahtava! Heidin sanoin "ihan niinkuin lentokoneen ykkosluokassa istuis. Ei silla etta olisin koskaan istunut, mutta oon nahnyt ne penkit". Penkit oli extraleveet, selkanoja laskeutui lahes suoraksi ja penkin alta nousi viela jalkatuki. Oltiin niin innoissamme bussista, etta lahes itketti joutua poistumaan siita.

Oltiin tietysti varauduttu Malesiaan saapumiseen asianmukaisesti ostamalla ja pukeutumalla olkapaat ja polvet peittaviin vaatteisiin. Ensimmainen naky, mika meita Kuala Lumpurissa odotti, oli kolme taysin kannista lansimaalaista tyttoa minihameissa, tuubitopeissa ja korkkareissa. Joten eipa meilla taida olla mitaan hataa. Koska olimme vieraassa kaupungissa emmeka tienneet mihin suuntaan tai milla pitaisi lahtea, niin suunnistimme luonnollisesti bussipysakin vieressa olleeseen 24-h auki olevaan McDonald'siin taktiikkapalaveriin. Palaverin tuloksena otimme taksin lentokentalle.

Selviytyminen lentokentalla olikin sitten varsinainen seikkailu. Saavuimme kentalle vahan ennen seitsemaa tana aamuna. Lento lahti neljalta. Havaitsimme kansainvalisten lentojen aulassa check-in kioskin, jossa voi itse tehda lahtoselvityksen kuusi tuntia ennen lentoa ja vieda sen jalkeen kassit hihnalle ja edeta lahtoaulan suuntaan. Odotimme lahes kolme tuntia Strabucksissa juoden Suomen hinnoissa ollutta teeta ja kymmenelta menimme tekemaan lahtoselvitysta. No eipa se sitten ollutkaan niin helppoa. Kymmenennen yrityksen jalkeen suunnistimme Air Asian tiskille kysymaan etta mikahan ongelma mahtaa olla, kun ei nyt oikein onnistu, johon saimme vastauksen, etta kioskilla voi tsekata sisalle ainoastaan kotimaan lennoille. No mutta tietysti, sen takiahan se on kansainvalisten lentojen aulassa.

Eipa muuta kuin odottelimme kolme tuntia lisaa ennen kuin lahtoselvitystiski aukesi. Nalkahan siina jo paasi yllattamaan, ja koska paikallisen pikaruokaketjun antimet nayttivat epailyttavilta, niin suunnistimme luonnollisesti McDonald'siin.

Yhden aikaan iltapaivalla yritimme etsia kentalla oikeaa lahtoselvitystiskia. Lento kun ei ilmestynyt yhdellekaan taululle. Viimein kiertelyn ja kurkkimisen jalkeen loysimme oikean tiskin, ja krapulainen virkailija sai kun saikin laukkumme koneeseen. Luonnollisesti tarkistimme boarding passeista porttinumerot ja lahdimme pian suunnistamaan kohti oikeaa porttia. Vastuullisina matkailijoina tarkistimme aula-alueella uudelleen portin, ja kappas, sepa olikin vaihtunut. Siispa istahdimme uuden lahtoportin, jonka taululla lento nakyi, eteen odottamaan boardingia. Boardingaika tuli ja meni ja hieman meita hammastytti koska emme olleet kuulleet mitaan kuulutuksia myohastymisesta tms. ongelmista. Yhtakkia havahduimme, kun lentoamme kuulutettiin: this is the final call... Lennon boarding tapahtui kuitenkin lipussa lukevalla portilla, ei suinkaan silla, mika nakyi lentokentan infotauluissa. Eipa muuta kuin akkia portille ja koneeseen. Hieman naureskelimme, kuinka on mahdollista istua lentokentalla yhdeksan tuntia ja silti lahes myohastya lennolta.

Noin kello seitseman paikallista aikaa laskeuduimme vihdoinkin Balille, Indonesiaan. Selviydyttiin kaupunkiin, ja pitkallisen etsinnan jalkeen loydettiin jopa hotelli. Joten talla hetkella kaikki hyvin. Huomisen vietamme viela taalla, mutta ylihuomenna suunnistamme kohti Gili Trawangania, saarta, jolla ei ole autoja, koiria eika poliiseja.

Mieletonta menoa Thaimaassa

Aika on lentanyt aivan siivilla taalla edellisen paivityksen jalkeen. Joulun jalkeen chillailtiin Koh Phi Philla viela pari paivaa ennen kuin jatkettiin uuden vuoden viettoon Koh Phanganille. Phanganilla meilla oli matkan tahan asti kallein hotelli. Paikka oli sinansa tosi kiva, hotellilla oli kuntosali ja kaksi uima-allasta ja bungalowikin oli ihan uusi, maalin haistoi viela kun saavuttiin, terassin tuolit tuotiin vasta seuraavana paivana ja terassilta loytyi ruuvimeisseli. Hotellin ravintola sen sijaan oli aivan kasittamaton fiasko. Jos ruokaa onnistui ikina saamaan sen jalkeen kun itse oli hakenut menun ja kaynyt kertomassa joka puolella palloileville tarjoilijoille tilauksensa, niin sita sai todellakin odottaa. Ja vaikka kaksi ihmista tilasi samaa ruokaa, niin ne ilmeisesti valmistettiin erikseen, koska ensimmaisen ruuan jalkeen seuraavaa sai odottaa viela parikymmenta minuuttia. Niilla kerroilla kun saimme ruokaa, niin hyvaa se kylla oli.

Phanganilla vietettiin aika paljon aikaa australialaisen Andrewn ja hanen kavereidensa kanssa. Andy tavattiin ensimmaisen kerran Phuketissa ennen joulua. Tuolloin opastettiin Heidin kanssa eksynyt Andy takaisin kotiin sen jalkeen, kun oltiin ensin tarjottu hanelle ruuat McDonaldsissa. Andy koki olevansa suunnattomassa kiitollisuuden velassa ja pitikin meista oikein mahtavaa huolta koko vuoden vaihteen ajan.

Uuden vuoden aattona Phanganille saapuivat myos Charlotta, Tomas ja Pate, joiden kanssa vietettiin siis joulua Phi Philla. Samoin Phanganilla olivat juhlimassa Miki, Lisa ja Leighann, joten uutta vuotta sai juhlia isolla kaveriporukalla. Ja hauskaa todellakin oli!

Phanganilla jarjestettiin uuden vuoden aattona full moon partyt, jotka ovat muutenkin tosi suosittuja Thaimaassa. Varsinkin nyt, kun taysikuu osui uuteen vuoteen, niin meininki oli aivan mahtava. Koko ranta oli pakattu aivan tayteen juhlivia ihmisia, jotka kaikki halailivat toisiaan ja toivottivat onnea uudelle vuodelle kellon lyodessa kaksitoista. Oli aika mieleton kokemus nahda tuhansien ihmisten tanssivan ja pitavan hauskaa upealla rannalla taysikuun alla.

Rannalla jarjestettiin juhlia toki muinakin paivina, joten uuden vuoden aatto ei jaanyt ainoaksi juhlintapaivaksi. Australialaiset osoittautuivat aikamoisiksi juhlijoiksi joiden kanssa jaksoi pitaa hauskaa paivasta toiseen. Ainakin itsellani kulunut viikko on ollut yksi hauskimmista pitkaan aikaan.

Pari paivaa uuden vuoden jalkeen lahdimme Heidin, Charlotan, Andyn ja Jyen kanssa Phanganilta Koh Taolle. Koh Tao on todella suosittu sukelluspaikka ja nain turistisesongin huippuna se olikin aivan taynna. Ei onnistuttu saamaan majoitusta rannan laheisyydesta, joten paatettiin viipya Taolla vain yksi paiva. Andy ja Jye lahtivat eilen kohti Koh Phi Phita ja Heidi, Charlotta ja mina buukkasimme lauttaliput Koh Samuille. Taalla ollaan nyt oltu yksi yo, ja ainakin Heidin kanssa pidame paikasta. Charlotta lahtee huomenna Balille, mutta me ollaan Heidin kanssa taalla tama viikko ja jatketaan sitten matkaa Kuala Lumpurin kautta Balille. Tahan asti Koh Samui on ollut kiva, ja halpa, paikka, joten aika tuskin kay taallakaan pitkaksi.