Mita tehdaan sunnuntain ja maanantain valisena yona kello 3.30 tyhjan vesipullon ja muovimukin kanssa? No tietysti tungetaan niita hirveassa paniikissa seinassa olevaan koloon, josta hiiri on juoksennellut sisaan ja ulos jatkuvalla syotolla (ja toivotaan, etta silla hetkella hiiri on ulkopuolella). Operaation jalkeen lahdettiin pohtimaan tilannetta 24/7 auki olevaan korealaiseen pikaruokapaikkaan, josta saa dollarilla helposti maailman parhaan hot dogin. Takaisin tultaessa todettiin hiiriesteen olevan viela tukevasti paikallaan ja uskallettiin taas nukkua rauhassa. Hiirella tosin oli ilmeisesti jotain tata jarjestelya vastaan, sellaisella vimmalla se yritti jyrsia ja raapia itseaan muovista lapi. Eipa paassyt. Tasta tosin aiheutui se, etta nyt hiiren ainoat mestat ovat seinan toisella puolella Leighannin huoneessa. Pahoittelemme!
Aamulla lahdettiin kiertamaan lahella olevia guest houseja ja loydettiinkin huone, joka maksaa vain nelja dollaria. Vakuututtiin huoneen tarpeellisuudesta viime yona, kun huomattiin, etta nukkuminen (selvin pain) baarin takaosassa on jokseenkin toivotonta hyvasta yrityksesta ja korvatulpista huolimatta. Melu on aivan jarjeton, ja viimekin yona bileet kestivat aamulla kuuteen-seitsemaan saakka. Lauran ja Hannan tavarat siirrettiin iltapaivalla uuteen majapaikkaan, joka tosin on aika lahella NapHouse-baaria (ja hot dog -paikkaa vastapaata). Heidikin kirjautui huoneeseen, mutta jatti tavaransa viela baariin, koska nukkuu siella ne kaksi yota, jotka on viela toissa ennen perjantain lahtoa. Kaksi muuta yota Heidikin nukkuu uudessa bungalowissa. Tamakaan huone ei kylla todellakaan ole aivan elainvapaa, mutta tuleepahan ainakin kambodzhalainen fauna tutuksi. Ja jos bungalowien alla riippumatoissa nukkuva guest housen henkilokuntakin selviaa elaimista, niin eikohan mekin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti