Ehdittiin kuin ehdittiinkin kaymaan Sapassa. Luultiin jo, ettei aika riita, mutta kun selvisi, etta Sapaan paasee Hanoista yojunalla, niin lahdettiin sunnuntai-iltana siirtymaan kohti Sapaa, joka Lonely Planetin mukaan on "northern Vietnam's most heavily touristed area". Ja sitahan se oli. Koko ajan joku oli myymassa jotain: "buy from me!" No kun en edes tieda etta mita myyt niin enpa taida.
Sapa oli kylla kaunis paikka, vuorien ymparoima pieni kyla aivan Vietnamin pohjoisosassa. Onnistuttiin saamaan hotellihuone, jonka parvekkeelta oli hienot nakymat vuorille. Ei varattu etukateen mitaan retkia, vaan ostettiin vaan edestakaiset junamatkat. Ajateltiin, etta otetaan sitten suoraan Sapasta joku paivaretki. Maanantaina aamulla kierreltiinkin vahan kaupunkia ja kaytiin samalla kyselemassa mahdollisista paivaretkista. Tarjolla olisi ollut yhden paivan vaellusretki laheisille vuorille ja vuoristokyliin. Kysaistiin ihan ohimennen kuinka paljon kavelya retki yhteensa sisaltaa. 12 kilometria oli vastaus. Ohhoh, ehka vahan turhan hard core meille, todettiin, ja vietettiin sen sijaan lounaan jalkeen paiva hotellihuoneen parvekkeella ja auringon laskettua hotellihuoneessa Dalatin alueen paikallisista tuotteista nauttien. Kymmenta vaille seitseman lahdettiin syomaan, juostiin laheiseen italialaiseen ravintolaan, syoksyttiin ovesta sisaan ja: "Is it still happy hour?" Oli. Illallisen jalkeen palattiin taas lahikaupan kautta hotelliin ja vietettiin laatuaikaa toistemme kanssa.
Tiistaina kiivettiin keskella kylaa olevalle vuorelle. Jaksettiin jopa ihan ylos asti edellisen illan neljasta viinipullosta huolimatta. Kylla kannatti, huipulta oli aika mahtavat maisemat kylan yli ja ymparoiville vuorille. Vuorikiipeilyn jalkeen kierreltiin viela kaupunkia ja sen lukuisia turistikauppoja, ostettiin kasa pienia pussukoita ("taa on just tosi kateva mun iPodille, passille, rahoille, puhelimelle jne."), lounastettiin ja syotiin jatskit. Sitten haettiin enaa evaat (=karkkia) junamatkalle ja mentiin hotellin aulaan odottelemaan noutoa juna-asemalle.
Keskiviikkoaamuna oltiin takasin Hanoissa. Nukuttiin pari tuntia ennen kuin lahdettiin tutustumaan Ho Chi Minhin (Vietnamin entinen presidentti ja suuri vapauttaja) mausoleumiin ja museoon. Mausoleum-keikka oli mielenkiintoinen. Vartijoita oli joka paikassa viittoilemassa suuntaa (joka oli ihan selvilla lattialla olleen punaisen maton johdosta) ja kayttaytymissaannot kohtuullisen tiukat (pysahtykaa, kavelkaa reunemmassa, pysahtykaa, kavelkaa hitaammin, ei puhumista, kavelkaa reippaammin, ei pysahtymista). Hieman oli vaikeaa pitaa naama vakavana kaikkien ohjeistusten keskella. Itse Ho Chi Minh naytti lahinna nukelta valkoisine naamoineen. Ilmeisesti ruumis kuljetetaan joka vuosi kolmeksi kuukaudeksi Venajalle puunattavaksi. Kohtuullisen vakavasti vietnamilaiset ottavat suuren johtajansa maallisten jaannosten kunnioittamisen. Mausoleumin vieressa oli Ho Chi Minh museo, joka esitteli mahtipontisesti Ho Chi Minhin elamaa, hanen jattamaansa (harvinaisen pitkaa testamenttia) ja vietnamilaisten Ho Chi Minhin testamentin ja sen ohjeiden ansiosta saavuttamia saavutuksia suuren presidentin kuoleman jalkeen. Yksi nayttelyesine oli muun muassa kehystetty kuva Vietnamin bruttokansantuotteen kehityksesta vuodesta 1969 tahan paivaan...
Iltapaivalla kaytiin jo toisen kerran Hanoin reissun aikana elokuvissa ja illalla hemmoteltiin itseamme sushilla.
Tanaan on vuorossa siityminen Ho Chi Minh Cityyn. Lento lahtee puoli kolmen aikaan ja Saigonissa pitaisi olla parin tunnin paasta lahdosta. Laura naki toissayona unta, jossa koneen kapteeni kuulutti ennen lahtoa etta mikali matkustajilla ei ole matkavakuutusta, sellainen kannattaisi hankkia pikimmiten. Toivoaksemme matka sujuu kuitenkin rauhallisemmin. Alkuperaisesta suunnitelmasta poiketen meilla onkin sitten huominen koko paiva aikaa Saigonissa ennen kuin lahdetaan perjantain ja lauantain valisena yona kohti Manilaa ja Manilan makkia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti