Porriaisia paossa

Tai no ei niilla ole siipia, mutta siis talla hetkella (kello 5.27 aamuyolla) pakoillaan Heidin kanssa nettikahvilassa meidan huoneen vallottaneita bedbugseja. Tiedoksi niille jotka eivat ole kyseisiin kiehtoviin otuksiin tutustuneet, kyseessa on siis pieni tuholaishyonteinen, joka elaa mm. sangyssa, imee verta ja jattaa hyttysenpureman nakoisia kutiavia paukamia. Aikuisen otokan nakee ihan paljaalla silmalla mutta niita kehitysvaiheessa olevia ei valttamatta nae. Ja siksi niista onkin niin hauska paasta eroon. Kohta mennaan takaisin huoneeseen tarkistamaan rinkan sisustat ja kunhan paasemme seuraavaan matkakohteeseen, koko rinkan sisalto paasee pesuun. Ollaan sitten vissiin yksi paiva alasti. Etta sellaista. Ja eilen aamulla viela nimenomaan vaihdoimme hotellia, koska edellinen oli vahan nuhjuinen (olihan se kyykkyvessa vahan kamanen, mutta silti...).

Eipa ole tama Jakarta paljastanut meille parhaita puoliaan. Aikamoinen pudotus oli saapua tanne Langkawin hauskuuden ja Kuala Lumpurin luksushotellin jalkeen (mahtava sanky, taulutelkkari, jaakaappi ja vedenkeitin, parkettilattia, kylpytakit ja aamutohvelit seka orgaaniset hygieniatuotteet kylpyhuoneessa. Ja kaikki tama vain 26 eurolla!!). Itse kaupunki, tai ainakin sen keskusta, on kaunis, paljon puistoja ja yllattavan siistia, mutta ihmiset eivat niinkaan ole niin ihastuttavia. Indonesia on tahan mennessa pahin maa, jos mietitaan tuijotuksen ja huutelujen maaraa. Kaikki rakastavat meita, vain koska meilla on vaalea iho ja vaaleat hiukset. Aikaisemmin huomio on ollut ihan positiivista ja hauskaa, ihmiset ovat tervehtineet. Taalla meille kuitenkin huudellaan ties mita indonesiaksi ja se ei aina ole niin kauhean miellyttavaa. Eilen juhlittiin ilmeisesti profeetta Muhammedin syntymapaivaa ja paiva oli public holiday, joten tiet ja puistot olivat normaalia kansoitetummat. Ja kaikki halusivat ilmaista palavan rakkautensa meita kohtaan...

Noin kolmen tunnin paasta jatkamme kuitenkin onneksi jo matkaa Bandungiin, joka on ilmeisesti yksi Javan suurimmista kaupungeista. Tarkoitus oli menna Phangandaraniin (tai johonkin vastaavaan...), mutta menimme vahingossa ostamaan lippuja vaaralta juna-asemalta, joten muutimme suunnitelmia sen mukaisesti. Phangandaran on vuorossa sitten kenties Bandungin jalkeen (jos vaikka Bandungissa olisi vain yksi juna-asema...).

Javalla kaymme edella mainittujen paikkojen lisaksi Yogyakartassa ja sen jalkeen jatkamme matkaa Balille. Talla kertaa tarkoituksena on kierrella enemmankin Balilla eika vain jumittaa Kuta Beachilla. Noin kahden viikon paasta lennankin sitten kahdeksi paivaksi Singaporeen ja sen jalkeen Aasia on mun kohdalta ohitse. Taytyy kylla myontaa, etta se on jopa ihan todella miellyttava ajatus. Onhan taalla nyt jo nelja kuukautta vietetty ja alan olla todella innoissani Australiasta. Varsinkin nyt, kun sain vihdoin buukattua Lauralle ja mulle viiden paivan surf campin. En malta odottaa!! :) Lisaksi haluan vain jonnekin, missa kukaan ei kiinnita muhun mitaan huomiota ja kadulla saa kavella rauhassa... :)

Mutta nyt otokat kutsuvat! Seuraavia paivityksia odotellessa. Vinkvink Laura... ;)

Terkkuja!

Hanna