Borneolta paivaa!!

Ei kuule Laura ole taalla viidakossa nettia ihan joka nurkalla, sen takia tulee paivitykset valilla vahan viiveella. ;)

Borneolla siis ollaan edelleen, talla hetkella Sempornassa, jossa ainakin brittien ja jenkkien suurlahetystojen mukaan on niin suuri terroristiuhka ja kidnappausvaara, etta kaikki vahankaan jarkevat ihmiset kiertaa tan paikan kaukaa. Suomen suurlahetystossa tosin oltiin sita mielta, etta moinen pelottelu on turhaa, ei ne ainakaan oo mitaan kuullut ja ei taalla ketaan oo kidnapattu viimeseen pariin vuoteen, joten sinne vaan. :D Noudatimme luonnollisesti oman suurlahetystomme asiantuntevaa ohjeistusta ja eilen saavuimme kylapahaseen, jonka ainoa houkutus on upeat sukellus- ja snorklausvedet.

Ennen Sempornan kuulumisia kuitenkin nopea kertaus tahan astisesta Borneon kierroksesta. Edellisen viikon sunnuntaina suuntasimme Ranauhun. En suosittele. Kaupungista loytyy mittava joukko islamilaisia ravintoloita ja autokorjausliikkeita, mutta siina se. Ranau on kuitenkin Kinabalu National parkin lahin kaupunkin, mika selittaa vierailumme siella. Keskiviikkona kaytiinkin sitten trekkaamassa sademetsassa kansallispuiston luontopoluilla (Mt. Kinabalun valloittaminen jai talla kertaa valiin vaillinaisten varusteiden takia). Kansallispuistot tuntuvat olevan ainoita paikkoja joissa taalla sademetsaa enaa nakee. Muualla maisemaa hallitsevat aika tehokkaasti palmuoljyplantaasit. Naky on oikeesti aika surullinen.

Tiistaina jatkoimme matkaa Sandakaniin, jossa onnistuimme loytamaan kohtuullisen edullisen ja siistin hostellin. Hostellin omisti ihana iakas pariskunta, jolle riitti hauskuutta jatkuvissa pyynnoissamme saada kiehuvaa vetta (nuudeleita ja teeta varten tietysti, Malesia on kallis maa, ei taalla ole varaa syoda jatkuvasti ulkona...). Keskiviikkona tutuistuimme Sandakanin nahtavyyksiin(?) ja torstaina lahdimme heti aamutuimaan katsomaan orankeja. Orankipuiston kaikki luontopolut olivat yllatys yllatys suljettu huoltotoimenpiteiden takia, joten 10 dollarin paasymaksulla saimme katsella 15 minuutin ajan, kun orankeja syotettiin ja siina se. Ei saatu edes kuvia, kun kameran vieminen alueella olisi maksanut erikseen. Hienoinen pettymys tama kokemus, joskin orangit olivat uskomattoma suloisia ja hauskoja.

Seuraava etappi matkallamme oli Sukau. Sukau sijaitsi keskella ei-mitaan eika siella ollut yhtaan mitaan. Paitsi guest houseja, joki, veneita ja elaimia. Majapaikkamme naytti aivan silta kuin mokille olisi tullut. Punainen rakennus veden aarella ja metsan reunassa. Vesi ei tosin ollut jarvi vaan Kinabatangan-joki, joka on kuuluisa elaimistostansa. Heidin kanssa kavimme kahdella veneajelulla ja kerran metsikossa kavelemassa ja naimme monia erilaisia lintuja, kahden- tai kolmenlaisia apinoita, kaarmeen, oravia, kaksi liskoa (toinen oli jarjettoman kokoinen, luulin sita krokotiiliksi) ja varmaan vaikka mita muuta mita en nyt muista. Joessa asustelee myos ihan oikeita krokotiileja, mutta ne pysyttelivat talla kertaa suureksi harmiksemme piilossa.

Eilen sitten saavuimme tanne Sempornaan. Heidi paasi jo tanaan sukeltamaan Sipadan Islandille, yhdelle maailman kauneimmista sukelluspaikoista, jolle paasee ainoastaan rajoitettu maara ihmisia paivassa. Oli kuulemma nakynyt paljon erilaisia kaloja, kilpikonnia ja hirveesti haita. Huomenna mennaan molemmat Sibuan Islandille, Heidi sukeltaan ja ma snorklaileen. Ainakin tanaan snorklailijatkin oli nahnyt kilpikonnia, joten odotukset on korkealla.

Illalla siirrymme Sempornasta veneella kymmenen minuutin matkan paahan mereen paalujen paalle rakennettuun resortiin. Pari paivaa vietamme siella all inclusive -lomaa uiden ja snorklaillen, riippumatossa rentoutuen, aurinkoa ottaen ja lukien. Eipa siella oikeesti juuri muuta voi tehdakaan. Varatessamme lomaa meidan piti allekirjoittaa vastuuvapauslauseke, joka sisalsi ilmaisun "...caused directly or indirectly by an act of God." Eikohan se aikalailla kata sitten kaiken. :D

Perjantaina matkaamme takaisin Kota Kinabaluun juhlistamaan kiinalaista uutta vuotta ja sunnuntaina palaamme takaisin Malesian niemimaalle. Mutta siita sitten myohemmin (kunhan itsekin tiedamme). :)

t. hanna